sunnuntai 31. elokuuta 2014

Terapiassa

Kävin fysioterapeutilla. Diagnoosi oli selkeä ja hoito yksinkertainen. En osaa kävellä. Minun pitää opetella seisomaan ja kävelemään.

Sinänsä tuo ei ollut mitään uutta. Mieheni on sanonut jo 21 vuotta, että kävelen oudosti. Ovatpa jotkut muutkin huomanneet saman, vaikka harvalla on ollut kanttia siitä mainita. Tähän ikään olen kuitenkin päässyt ilman, että on pitänyt opetella uudestaan kävelemään.
Jalkaani tutkinut työterveyslääkäri kehotti minua varaamaan ajan fysioterapeutille, joka pystyy tekemään jalkateräanalyysin. Sellainen löytyi onneksi oman työterveysfirman fysioterapiaosastolta vain puolen kilometrin päästä kotoa.

Fysioterapeutti oli superrauhallinen ja ystävällinen, mutta antoi tiukkoja ja täsmällisiä ohjeita. ”Katse piti olla täälläpäin”, ”Älä kyykisty niin mahdottoman nopeasti”, ”Varpaat eteenpäin”. Hän tutki jalkani erittäin huolellisesti ja otti pikkutarkan anamneesin vaivan syistä. Lopulta hän selitti, että jalan sisäsyrjän jänne kipuilee, koska isovarpaani tyvinivel ei ota lattiaan kävellessä ja juostessa.
Isovarpaan tyvinivelen maakontaktia oikeassa jalassa pitää alkaa nyt treenata. Jos ymmärsin oikein, fysioterapeutti ilmoitti, että ensin opetellaan oikeaa asentoa yksinkertaisella liikkeellä istuen ja vasta myöhemmin siirrytään seisomisen ja kävelemisen harjoitteluun.

Sain kotiläksyksi ensimmäisen harjoitteen. Isovarpaan tyvinivel saadaan ottamaan maahan, kun isovarvasta nostetaan ylöspäin ilman, että muut varpaat nousevat maasta. Tätä tehdään istuen kolmesti päivässä 20–25 nostoa kerrallaan. Vielä en siis ollenkaan kävele, ja juokseminen on täysin kielletty. Pyöräilyä ja uintia saan kokeilla korvaavana harjoitteluna. Seuraavan fysioterapia-ajan sain kahden viikon päähän. Odotan jännityksellä, joko silloin pääsisin harjoittelemaan kävelemistä.
Nyt muutaman päivän isovarvastreenin jälkeen huomaan, että olen urheilullisesti todella lahjakas. Isovarpaani nousee maasta kuin ei mitään, ja muut varpaat pysyvät rentoina maassa. Tätä menoa pudotan juoksuennätysajastani vähintään kolmanneksen kevääseen mennessä. Kantapään kipuilukin tuntuu jossain määrin hellittäneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti