lauantai 4. marraskuuta 2017

Aatteita urheiluvaatteista

Meriin leviävä muoviroska on nykyisin yksi näkyvimpiä ympäristöongelmia, joka on herätty tiedostamaan vasta tämän vuosituhannen alkuvuosina. En ollut itse tullut edes ajatelleeksi, että nykyisin urheiluvaatteina käytetään lähes yksinomaan teknisiä vaatteita, jotka on tehty materiaaleista, joista irtoaa pientä muoviroskaa joka pesulla. 

Huililehti-niminen julkaisu kirjoitti vajaa vuosi sitten vaatteiden mikrokuiduista. Vaatteista irtoava muovi onkin paljon pahempi ongelma kuin osasin kuvitella. Vaatteiden mikrokuituja löytyy esimerkiksi kaloista, simpukoista, vedestä ja pohjan sedimenteistä, eikä vain meristä, vaan myös sisäjärvistä. Ja minä kun olen ollut iloinen teknisistä urheiluvaatteista. Nehän tekevät urheilijan, eikö niin? 

Kuituroskasta kaikki ei kuitenkaan ole muovikuitua. Myös villan ja puuvillan kuitua löytyy kalojen vatsasta ja sedimenteistä. Luonnonkuidutkaan eivät välttämättä hajoa vesistöissä ja eliöiden vatsassa, vaan jäävät kiertokulkuun pyörimään.  

Tekstiiliteollisuuden ja sitoutumattomien organisaatioiden yhteinen Mermaids-projekti pyrkii löytämään yksittäisen vaatteiden käyttäjän toimia laajempia ratkaisuja mikrokuituongelmaan. Pahimpia kuidun lähteitä ovat projektin verkkosivujen mukaan akryyli, nailon ja polyesteri. Projekti ehdottaa tänä vuonna julkaistuissa tuotoksissaan useita muutoksia tekstiiliteollisuuden käytäntöihin ja lainsäädäntöön. 

Mutta voiko yksittäinen vaatteiden käyttäjä tehdä jotain siihen asti, kunnes tekstiiliteollisuus saadaan kuosiin? Huili-lehden mukaan voi. Lehti kehottaa välttämään erityisesti akryylivaatteita, valitsemaan tekokuidun sijaan mieluummin villaa, joka puhdistuu tuulettamalla ja pesemään vaatteita mahdollisimman harvoin. Myös fleecevaatteiden välttämiseen kehotetaan monessa paikassa. Yritin etsiä vielä lisää vinkkejä Googlettamalla, mutta en oikein löytänyt. Tietoa puuttuu. 

Huili-lehden ohjeet tuntuvat soveltuvan hiukan heikosti urheiluvaatteisiin. Ainakin kaikki tekniset vaatteeni, joiden materiaalin tarkistin, olivat polyesteriä eivätkä akryyliä. Mutta ei ole hyväksi polyesterikään. Kaikenlaisen tekokuidun välttäminen taas on melko mahdotonta, ainakin kokonaan. Myös luonnonkuitujen ongelmallisuudesta tarvittaisiin ilmeisesti lisätietoa. Järki kuitenkin jotenkin sanoisi, että ne voisivat olla luonnolle parempia kuin tekokuidut.  

Mutta löytyykö luonnonkuituisia urheiluvaatteita? Yhtä ekologista urheiluvaatetyyppiä ainakin on melko paljon saatavilla, nimittäin joogavaatteita. Mutta ne on usein valmistettu puuvillasta, joten niillä juokseminen ei mahda olla kovin mukavaa. Maria Nordin kommentoi urheiluvaateasiaa Kotitalouskriisi-blogissaan. Hänen mukaansa käytännössä kaikki urheiluvaatteet on valmistettu keinokuiduista. Hän huomauttaa, että luonnonkuiduista ainakin silkki ja merinovilla sopivat hyvin ihoa vasten urheillessa. Merinovillaisia tai silkkisiä alusvaatteita, jopa urheilupaitoja, löytyy googlettamalla. Nordinin mies oli erityisesti ihastunut siihen, miten hyvältä alpakkavillaiset sukat tuntuvat  jääkiekkoharjoituksissa. Oma mieheni sanoo samaa: merinovillasukat hiihtomonoissa tuntuvat hyvältä, eikä haju tartu niihin heti. Googlella löytyi myös bambuisia alusvaatteita ja sukkia, jotka ainakin käteen tuntuvat tosi mukavilta, ja jotka mainosten mukaan vievät hikeä pois iholta, eivätkä kerää hajua. 


Tällä hetkellä mikrokuitujen välttely on siis melko hankalaa, koska se vaatii kohtalaisen paksun lompakon, tai ainakin kestää kauan, ennen kuin koko garderoobinsa on saanut uusituksi. Eikä luonnonkuiduista valmisteta kaikkia juoksuvaatteita.  

Mikrokuituja voinee tällä hetkellä välttää parhaiten välttämällä yletöntä shoppaamista. Muutamallakin urheiluvaatteella pääsee pitkälle. Kaikkia vaatteita ei myöskään ole välttämätöntä pestä joka kerta liikunnan jälkeen, vaan esimerkiksi päällimmäiset housut ja takit kestävät hyvin useamman käytön alkamatta haista. Lisäksi tuuletus on hyvä vaatteiden huoltokeino. Minusta tähän sopii sama ohje kuin ruoan pilaantumisen testaamiseen: nenä kertoo paljon. Kun sitten on käyttänyt vaatteet niin loppuun, ettei niistä ole enää edes kirpputorille, ne pitäisi viedä lumpunkierrätykseen. Kyllä vain, polyesteriäkin kierrätetään, ja kierrätetystä kuidusta voidaan valmistaa uusia vaatteita.


Summa summarum: täysin eettisillä ja haitattomilla vaatteilla en mitenkään pysty sisäistä urheilijaani verhoamaan. Jään odottamaan, että ympäristöihmiset ja teollisuus tekevät jotain. Siihen asti voin tehdä välttämättömyydestä hyveen: nuukailu urheiluvaatteiden ostamisessa on vain hyväksi ympäristölle.  

 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti