Nuku!

Juokseminen on perimmältään yksinkertaista. Eräskin lentävä lause toteaa, että pitää juosta, syödä, nukkua ja toistaa näitä kolmea. Tämä lentävä lause kylläkin unohtaa sen, että pitäisi ehkä myös tehdä töitä, saada asioita valmiiksi ennen deadlinea, varata lääkäriaikoja, kokoustaa, kirjoittaa pöytäkirjoja, katsoa jalkapallo-otteluita ja juhlia työkavereiden kanssa, vain muutamia mainitakseni. Vaikka olenkin ehtinyt silloin tällöin juosta, ovat unet viime aikoina jääneet luvattoman vähäisiksi.

Muutamalla viimeisimmällä juoksulenkillä sykkeet olivat liian korkealla, vaikka kuinka yritin töpöttää hitaasti ja palauttavasti. Turhauduin sen verran, että trainer-ystäväni sai minulta taas kerran ihmettelevän viestin iltamyöhällä. Ystäväni diagnosoi ylikuormituksen ja epäili sen johtuvan pääasiassa huonoista unista. Lisäksi hän määräsi hoidoksi venyttelyä ja kevyttä Waldniel-treeniä.

Waldniel-treenin idea on vaihtaa juoksu kävelyyn heti, kun syke nousee liian korkeaksi. Kokeilin sitä heti seuraavalla lenkillä, vaikka tuntuikin nöyryyttävältä kävellä. Mutta se mokoma taisi toimia sykkeen alentamisessa. Matka, jonka pystyin juoksemaan ilman sykkeen nousua liian korkealle, piteni koko ajan lenkin loppua kohti.

Nyt vain odottelen, josko tämä lääke tepsisi myös ylirasitukseen. Saattaa olla, että viime yön pitkillä unilla ja kevyellä kesämatkailulla puolison kanssa viikonloppuna oli myös osuutta sykkeiden tasaantumiseen. Ehkä kaiken salaisuus on kuitenkin kunnon yöunet. Tai sitten tämän postauksen ensimmäinen lause on silkkaa puppua.