Juoksua tukevaa treeniä

Ystäväni Veteraanijuoksija on seuraillut juoksemisiani vajaan vuoden verran kauempaa, välillä kohteliaasti kuulumisia kysellen. Bloggaamisen aloitettuani olen saanut häneltä hiukan entistä tarkempaa kommentointia ja jokusen käyttökelpoisen vinkin.

Lopulta Veteraanijuoksija ilmeisesti kyllästyi seurailemaan yksinäistä yrittämistäni ja tarjoutui antamaan aiempaa sitoutuneempaa apua juoksemiseeni. Totta on, että lukuisista hyväntahtoisista ja ihanista neuvojista ja auttajista huolimatta olen ajoittain juoksennellut melkoisen yksin ja erityisesti päämäärättä. Siksi tuntuu mukavalta saada vähän jämäkämpää tukea. Saattaa myös olla, että olen itsekin aiempaa tottuneempi sellaiseen ajatukseen.

Juuri nyt minua ei tietenkään voi auttaa varsinaisessa juoksemisessa, mutta kuntosalitreeni jo onnistuu, joten aloitimme siitä.

Työpaikkani kuntosalille, jossa säännöllisesti käyn, ei voi tuoda vieraita. Sen takia päädyimme Veteraanijuoksijan vakiosalille. Hän varoitti minua etukäteen siitä, että kyseisellä salilla saattaa saada testosteronin yliannostuksen jo pelkän hengitysilman kautta. Ihan vastaavanlaisessa paikassa en tosiaankaan ollut koskaan edes käynyt, ja kulttuurikokemuksena se oli oikein mielenkiintoinen. Pienen tutustumiskierroksen jälkeen en kuitenkaan enää ehtinyt paljoa ympärilleni vilkuilla, kun pääsimme harjoittelun alkuun.

Olin etukäteen kertonut, millaista kuntosalitreeniä olen nyt jalkaa säästellen tehnyt, lähinnä vatsa- ja selkälihaksia, käsiä ja reisiä. Veteraanijuoksija oli sitä mieltä, että ainakin alavatsa, kyljet, yläselkä ja pakarat tarvitsisivat lisää treeniä. Treeniä tulisi myös suunnata siten, että se olisi juoksua tukevaa, lajinomaista.

Sain jykevän tehopaketin monenlaisia aika makealta tuntuvia liikkeitä. Osa oli myös melkoisen vaikeita tehdä oikein, kroppa oli väärässä asennossa, liian mutkalla tai jalat seilasivat sinne tänne. Vasen puoleni toimii myös kuulemma eri tavalla kuin oikea. Lähiohjaus oli kyllä todella tarpeen. Sain täsmällisiä ja rakentavia neuvoja ja sopivasti kehuja, jos jokin vahingossa sujui hyvin. Pyynnöstäni kertasimme vielä vaikeimmat jutut. Huomasin, että minun oli melkein mahdoton havaita, missä asennossa kroppani milloinkin oli (se selkärangan paikka...). Oma sudenkuoppani on huono liikemuisti. Yritin hyödyntää tekstimuistiani ja kirjoitin  kotona muistiin hankalimmat liikkeet. Toivottavasti pystyn tekemään liikkeitä itsenäisesti edes vähän sinnepäin oikein.

Ensimmäiset lihasoireet tuntuivat kyllä jo illalla kotona. Tai ehkä se oli vain energiavajetta puolentoista tunnin treenin jälkeen. Sain sentään vielä höylätyksi juustoa voileivälle, vaikka se tuntuikin vähän rankalta. Aamulla lihaksia löytyi vähän sieltä sun täältä, ja hiukan pelkään, että huomenna niitä löytyy vielä enemmän. Kipujen perusteella pystyin kyllä kätevästi muistamaan, minkä nimisiä lihaksia oli tullut treenattua.

Nyt tarvitsisi enää päästä juoksemaan.