Endorfiineja etsimässä

Olen alkanut kaivata endorfiineja. En voi uskoa, että kuitenkaan kärsisin enää mistään endorfiinivieroitusoireista, koska juoksemisen lopettamisesta on niin kauan. Tämä on jotain muuta.

Olisi niin ihanaa päästä pitkälle, hitaalle lenkille, hiota oikein kunnolla ja palata uupuneena kotiin. Olen alkanut miettiä, mistä voisi saada jonkin vastaavan kokemuksen.

Avauduin endorfiinihimostani työpaikan kahvipöydässä. Työkaverini epäili, että olisin peruskoulutukseltani juuri oikea henkilö löytämään oikeat metodit. Vähän heikot edellytykset minulla siihen kuitenkin on, kun opinnoista on jo kovin kauan. Googlessa vara parempi.

Erilaisten sekalaisten Googlelähteiden mukaan muun muassa nauru, itku, uni, ulkoilu, liikunta, seksi, musiikin kuuntelu, voimakkaat mausteet, auringonpaiste ja suklaan syönti lisäävät endorfiinien eritystä. Suklaan syönti ja ulkona auringossa oleskelu ovatkin olleet viime aikoina ihan retuperällä, eikä unissakaan ole ollut paljoa kehumista. Ilmankos tekee mieli lenkille.

Kaikki nuo erilaiset endorfiinilähteet ovatkin omalla tavallaan tärkeitä hyvän elämän osasia. Liikunta on kuitenkin niiden joukossa omaa luokkaansa. Tämä saattaa johtua muun muassa siitä, että liikunta vaikuttaa muidenkin elimistön aineiden kuin endorfiinien toimintaan. Se muuttaa esimerkiksi serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin pitoisuuksia aivoissa, ja mieliala paranee. Liikunnan on esitetty parantavan myös minäkuvaa ja itsearvostusta. Liikuntamuoto ei näyttäisi olevan yhteydessä liikunnan positiivisiin vaikutuksiin.

Sen sijaan liikunnan määrällä ja laadulla on ilmeisesti vaikutusta erittyvien endorfiinien määrään. Vähintään puoli tuntia kerrallaan olisi liikuttava, ja mitä enemmän, sen parempi. Ulkona liikkumisessa erittyy enemmän endorfiineja kuin sisällä liikkumisessa. Lisäksi liikunnan tulisi olla mahdollisimman aerobista.

Kaikki viittaa minusta kunnon juoksulenkkiin. On oikeastaan vaikea keksiä, mistä ne liikuntaendorfiinit voisi saada yhtä helposti ja miellyttävästi. On silti syytä pohtia, josko löytäisin jonkin liikuntamuodon, joka olisi edes lähes yhtä mukava. Kaikkia munia ei nimittäin kannattaisi pitää samassa korissa, vaan olisi hyvä olla olemassa useampiakin vaihtoehtoja. Pitää yrittää testailla: aerobista, ulkona ja yli puoli tuntia. Ihan vain siksi, että endorfiinien hankinta olisi jatkossakin turvattu.