 |
| Juoksija-lehden lihasketjuvenytykset. |
Lenkin jälkeen venyttely on tietysti itsestään selvää, ja se on minusta myös mukavaa. Tänä syksynä olen ottanut viikko-ohjelmaani noin puoli tuntia kestäviä venyttelysessioita. Osittain ehkä sen takia, että olen välillä tehnyt melko yksipuolisesti lihastreeniä, ja olen kokenut kaipaavani lihashuoltoa.
Näissä pitemmissä venyttelyissä olen tehnyt peräjälkeen kaikki venytykset, jotka osaan, osan kahteenkin kertaan. Jonkin uudenkin venytyksen olen oppinut lapsilta ja joskus seurannut jotain Juoksija-lehden venyttelyohjelmaa. Vähän yli kuukausi sitten keksin liikkuvuutta parantavat lihasketjuvenytykset, joita aloin tehdä Juoksija-lehden vuoden 2015 harjoituspäiväkirjan ohjeilla. Niitä tehdään vain kymmenen sekuntia kerrallaan aina kolme peräkkäin.
Sitten keksin yhdistää sekä normaalit venytykset että lihasketjuvenytykset, ja huomasin äkkiä venytelleeni melkein tunnin. Siitä tuli mielettömän hyvä olo, melkein kuin endorfiinipölly juoksun jälkeen, vaikka en varsinaisesti harrastanut mitään kestävyysliikuntaa. Ehkä tulin tehneeksi jotain joogan tapaista. Sekin kuulemma panee endorfiinit liikkeelle. Meditointi taisi kuitenkin jäädä välistä, koska pää oli yhtä tyhjä kuin tavallisesti.
Nämä pitemmät venyttelyt ovat painottuneet minulla lähinnä viikonloppuihin, kun ei ole kiire minnekään. Kiireetön tunnelma lisää hyvää oloa.
Mutta eihän mikään voita sitä, että on juossut hyvän lenkin, käynyt suihkussa, syönyt, höntsäillyt vähän jotain, ja sitten pääsee venyttelemään kaikessa rauhassa. Viime viikolla juokseminen jäi kokonaan välistä joulukiireiden ja tilapäisesti kipeytyneen polven takia. Tänäänkin ehdin lenkille joulusiivouksen ja yhden hamsterihäkin kyydityksen takia vasta illan jo pimennyttyä, mutta ei se näin talvipäivänseisauksena haitannut. Laskettelin menemään tavallista kovempaa vauhtia ilman sykemittaria, vaikka ei ehkä pitäisi. Hyvältä tuntui kuitenkin. Ja kestoihastukseni, venyttelyn, seurassa oli juoksun jälkeen oikein mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti