perjantai 20. maaliskuuta 2015

Urheilu-uran huipulla

Saavutin tähänastisen urheilu-urani huippukohdan. Kävin nilkan alueeseen erikoistuneella ortopedilla, joka hoitaa urheilijoita. Oma fysioterapeutti tai personal trainerkaan ei taatusti tee enemmän urheilijaksi kuin oma ortopedi.

Vastaanotto oli hiukan myöhässä. "Tämä ortopedia on sellainen homma, että joskus tarvitaan aikaa, eikä sitä voi tehdä kiireesti. Mutta nyt olen tässä ja autan sinua. Miksi olet täällä?" 

Kerroin tarinani. Jalkaani on nyt kahdeksan kuukautta yritetty hoitaa jumppaamalla ja pohjallisella, mutta apua ei ole löytynyt. Ortopedi paineli jalkaa hiukan, ja käski minun vähän kävellä ja kyykistyä. Lopputulokseen pääseemiseen ei mennyt kauaa aikaa. "Minulla ei ole vielä röntgenkatsetta. Lähetän sinut magneettikuvaan." 

Ortopedi varoitti, että vaivan syy saattaa selvitä tai olla selviämättä magneettikuvassa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, korvaako juuri minun työterveyssopimukseni magneettikuvan. Lopullista tietoa siitä sainkin jännittää jonkin aikaa, mutta lopulta selvisi, että korvaa kyllä. Jopa niin, että voin kävellä suoraan saman lääkärifirman magneettikuvaan ilman, että minun täytyy maksaa mitään. 

 Magneettikuvia ottavia firmoja on monenlaisia, ja hinnat vaihtelevat todella paljon. Hintavertailuja löytyy netistä, esimerkiksi täältä.  Halvimmillaan magneettikuvauksen omavastuu on tällä hetkellä 138 euroa ja kalleimmillaan 520 euroa. Pääkaupunkiseudulla noita 138 euron kuvauksia tarjoavia firmoja on kaksi, ja yhdessä kuvaus maksaa tällä hetkellä 148 euroa.  

Lääkärin mukaan firmojen laitteissa voi olla eroja. Suurin osa kuvaa 1,5 teslan laitteella, ja jossain on tehokkaampi kolmen teslan laite. "Mutta ihmiset ajaa sekä Mersulla että Golfilla. Mersullakin voi ajaa, mutta Golfilla pärjää ihan hyvin", sanoi lääkäri. Työterveyssopimuksen kanssa minua on kyllä todella onnistanut, sillä pääsen nyt magneettikuvauksessa Mersun rattiin. Ainakin noin kuvaannollisesti. 

Jostain syystä jalka on nyt kahdessa lääkärissä käynnin jälkeen äitynyt inhottavan kipeäksi. Välillä olen ottanut lääkettäkin. Täytyy kai maistaa tätä urheilijuutta nyt fyysisesti pohjia myöten.   






3 kommenttia:

  1. Mietin vain tuota aikaa, siis kahdeksaa kuukautta. En usko, että olisin itse viivytellyt niin kauan lääkäriin menoa. Tuntuu ihan kuin lääkäriin menon kynnys olisi syystä tai toisesta noussut Sinulle liian korkeaksi. En kuitenkaan halua pahoittaa mieltäsi, anteeksi, jos tämä oli liian voimakkaasti ilmaistu. Toivon hartaasti, että nyt kun on päästy magneettikuvaan asti, jalan hoitolinjat alkaisivat selkiytyä ja saisit myöhemmin myös hyvät ohjeet turvalliseen liikuntaharrastusten jatkamiseen. Liikuntahan on iso osa Sinua. :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti selviää pian, mikä siinä jalassa on! Tollaiset ovat inhottavia, varsinkin, kun ei tiedä. Tsemppiä treeniin! Itse olen fysioterapeutti, niin jään mielenkiinnolla seuraamaan, mistä tässä on kyse.

    VastaaPoista
  3. On hyvä kysymys, miksi tässä meni näin kauan aikaa. Minä kävin lääkärissä melkein heti tapaturman jälkeen, ja sain klassiset tulehduskipulääkekuurin ja lepokehotuksen. Toisen kerran kävin lääkärissä reilu kuukausi tapaturman jälkeen, ja fysioterapia alkoi noin kaksi kuukautta tapaturman jälkeen. Kun fysioterapiaa oli kokeiltu kolmisen kuukautta, sain pohjallisen, ja jo sitä ennen jalka oli ollut hiukan parempi ja olin päässyt juoksemaan. Parempaa jaksoa kesti parisen kuukautta, kunnes jalka taas tammikuussa kipeytyi. Siinä vaiheessa olisi voitu jo ymmärtää, ettei fysioterapiasta ole apua, mutta luulin, että olin vain treenannut liian kovaa. Eli ehkä nämä pari viimeistä kuukautta olisi voinut säästää, mutta ilmeisesti sekä minä että fysioterapeuttini olemme liian optimistisia :-).

    Kiitos tsempeistä, Krisu! Toivottavasti opimme kaikki jotain.

    VastaaPoista