Lahjakas urheilija

Joulun ja jokin aika sitten olleen syntymäpäiväni aikaan toivoin lapsilta lahjaksi tiettyjä urheiluun liittyviä juttuja. Sain kyllä muitakin lahjoja, urheiluun liittyviä ja liittymättömiä, jotka lämmittivät mieltäni, mutta nyt esittelemäni lasten lahjat olen jo ehtinyt ottaa aktiiviseen käyttöön.  

Työpaikan kuntosalilla ei ole tarjolla muovimukeja, mikä on minusta oikein hyvä ja ekologinen ratkaisu. Olen jo aika kauan ajatellut, että pitäisi muistaa ottaa sinne mukaan edes jokin juomapullo ja lopettaa suoraan vesihanasta juominen. Nyt sain lahjaksi kauniinvärisen pullon, jonka vein kokonaan töihin. Juominen salilla on nyt entistä siistimpää. En kylläkään pidä tuosta tuttisysteemistä, jollainen noissa pulloissa on, mutta pullo toimii hyvin mukina, kun korkin ottaa pois. 

Naisellinen juomapulloni.

Tyttären kanssa meillä on ikuinen, onneksi kohtalaisen ystävällismielinen, kiista hiuslenkeistä. Aiemmin lainailin hänen mustia hiuslenkkejään. Kun jouluksi sain häneltä nipun mustia, harmaita ja valkoisia juuri sopivan mittaisia lenkkejä, olen ollut omavaraisempi. Nyt hän puolestaan on hävittänyt suurimman osan omista hiuslenkeistään, ja alkanut lainailla minun siistejä lenkkejäni.  

Hiukset kiinni kelpaa hölkätä.

Pojaltani sain jouluksi toivomani urheilukaupan lahjakortin, jonka käytin heti välipäiväalennusmyynneissä uuteen pitkähihaiseen treenipaitaan. Sellainen ohut, tekninen paita minulta tykkänään puuttui aikaisemmin. Paidasta ei nyt ole kuvaa, mutta pääasia on tietysti, että sekin on vaaleanpunainen.

Asianmukainen juoksupipo. Siinä lukeekin "RUN".

Kun aloittelin juoksu-uraani, en hankkinut ihan jokaista härpäkettä heti alussa. Yksi tällaisista oli niin sanottu juoksupipo. Juoksin ensimmäisen talveni ja pienen osan toista ja kolmattakin pojalta perimäni futisseuran musta pipo ja tuubihuivi päässä. Nyt toivoin juoksupipoa. Katselimme niitä tyttären kanssa yhdessä. Oli aika yllättävää, että sellaiseen voi helposti laittaa kolme kymppiä tai ylikin. Löysimme kuitenkin kohtuuhintaisen pipon. Siinä on sisäpuolella kiva kuosi, jota joku ilkeämielinen voisi pitää nelikymppiselle naiselle sopivana puumakuosina. Mutta puumathan ovat ruskeita, eikä niillä ole pilkkuja.



Pipon sisällä on kiva kuosi.





 



Iloista pääsiäistä!

Mainiota pääsiäistä kaikille!
Hyvän 3 x 6 km:n juoksuviikon päätteeksi
keskityn pääsiäismunien syömiseen. 

Ortopedi vol 2

Sain jo tammikuussa työterveyslääkärin lähetteen ortopedille. Käynti viivästyi, koska sairastuin influenssaan ja sitten pienempään flunssaan. Välissä mietin vähän aikaa, mitä tekisin, kun jalka oli pitkän levon takia ihan oireeton. Kun lopulta tein päätöksen varata aika, sen saaminen kesti kolme viikkoa. 

Lopulta tuo aika kuitenkin tuli. "Minä muistankin ainakin osan sinun tarinaasi", ortopedi sanoi, kun tervetuliaisiksi totesin, että tarinani on pitkä. Ja niin hän tuntui totisesti muistavan, tai paremminkin oli ehkä lukenut ajanvarauksen yhteydessä kirjoittamani yhteenvedon potilasjärjestelmästä.  

Ortopedi pyysi ottamaan sukat ja kengät pois ja nousemaan varpaille ensin vasemmalla ja sitten oikealla jalalla. Sitten hän paineli jännettä ja käänteli nilkkaa. Hän selitti, että jalassa näyttäisi olevan lievä, ykkösasteen lattajalka, joka johtuu tibialis posterior -jänteen vajaatoiminnasta. 

Uudet pohjalliset kannattaisi nyt kuulemma teettää. Ne saattaisivat poistaa kivun, joka johtuu virheasennon aiheuttamasta ärsytyksestä hermossa. Ortopedi allekirjoitti kyllä kokemukseni hermokivusta tai mahdollisesta hermopinteestä: jänne kulkee hermon kanssa samassa ahtaassa kanavassa, ja turpoaa ja ärsyyntyy liikkumisesta. Samaa on entinen fysioterapeuttinikin sanonut. 

Olen ollut hiukan epäileväinen pohjallisten suhteen, koska en ole kokenut entisistä pohjallisistani olevan sanottavaa apua. Sanoin ortopedille, että voisin ehkä kuitenkin antaa pohjallisille toisen mahdollisuuden. Ortopedin mukaan pohjallisille kannattaisi antaa kolmas ja neljäskin mahdollisuus, koska joskus oikeanlaisen pohjallisen löytäminen kestää. Mitään halpaa lystiähän noiden mahdollisuuksien antaminen ei kyllä ole, koska pohjallisia ei korvaa työnantaja eikä sairausvakuutus. Kokeilen nyt kuitenkin ainakin kerran. 

"Älä missään tapauksessa lopeta liikkumista" ortopedi sanoi läksiäisiksi. Liikkua saa ja pitää. Leikkaus taas ei missään tapauksessa ole edes harkinnassa. Joskus leikkaus voi aiheuttaa vain lisää ongelmia. 

Ortopedi antoi minulle uuden fysioterapeutin nimen. Fysioterapeutti on niin suosittu, että ajat olisivat kuulemma varattuja jonkin aikaa eteenpäin. Ja niin olikin: minulle sopiva aika löytyi reilun kuukauden päähän. Se on nyt kuitenkin varattuna.  

Ei tämä kovin lattanalta näytä.