lauantai 30. tammikuuta 2016

Totuus Helsingin sanomien urheiluvisassa

Helsingin sanomat julkaisi tänä aamuna urheiluaiheisen tietokilpailun, jossa on kolmekymmentä kysymystä. Päätin, että nyt on totuuden hetki, ja testasin heti itseni ja osaamiseni. 

Visa oli jaettu neljään osioon, 'Olympialaiset', 'Jääkiekko', 'Jalkapallo' ja 'Knoppitietoa pubivisaan'. 

Kysymykset eivät antaneet yhtään armoa. 

Osiosta 'Olympialaiset' sain heti kättelyssä nolla pistettä. 

Ensimmäisen pisteeni sain osiosta 'Jääkiekko'. Onnistuin arvaamaan oikein, montako kertaa jääkiekon Suomen mestaruus on jäänyt ratkaisematta. 

Joihinkin kysymyksiin oli helppo vastata: klikkasin vaihtoehdoista vain sen urheilijan nimeä, jonka ainoana tunsin. Yksikään näistä ei kyllä mennyt oikein. Joissain kysymyksissä oli tosin huonommin: en tunnistanut ainoatakaan nimeä vaihtoehdoista. 

Sain puhtaan nollan myös osiosta 'Jalkapallo', mikä vähän harmitti. Mihin olen käyttänyt vuoteni jalkapalloäitinä? En kyllä edelleenkään tunnista paitsiota, kun sellaisen näen, ja sen suhteen olenkin jo luovuttanut. Onneksi jalkapallo-otteluita pääsee vielä toistaiseksi katsomaan ilman tietotestausta. 

Parhaat pisteeni sain osiosta 'Knoppitietoa pubivisaan', mikä huolestuttaa lievästi.  Tarkoittaakohan tämä, että pitäisi alkaa käydä enemmän pubissa?    
Olin tyytyväinen, että vastasin oikein juoksukysymykseen 'Kuka suomalainen juoksi ensimmäisenä ”haamumailin” eli alitti mailin matkalla neljän minuutin rajan?' Oikea vastaus löytyi tietysti arvaamalla, mutta löytyi kuitenkin. Älkää kertoko kenellekään.  

Toisen pubipisteeni nettosin kysymyksestä 'Kuka voitti ensimmäiset Jyväskylän Suurajot 1951?'. Arvasin jälleen oikein. Oikea vastaus kuitenkin lämmitti juuri tässä kysymyksessä, koska Jyväskylän Suurajot olivat tärkeä osa lapsuuttani. Autot siirtyivät pikataipaleelta toiselle kotikyläni läpi, ja me kiersimme ihmettelemässä kylän pintaan ilmaantunutta ihmispaljoutta ja kerjäämässä tarroja huoltoautoilta. Kirjoitin tuohon aikaan kaverien ystäväni-kirjoihinkin lempiurheilijakseni Michele Moutonin, joka oli ranskalainen naisrallikuski, ja jonka rohkeutta ihailin. Itse en olisi ralliauton rattiin tietenkään edes halunnut, enkä nyttemmin kyllä tuota lajia liiemmin arvosta, urheiluna tai muutenkaan. 

Kolmas pubipiste irtosi sekin kestävyysurheilukysymyksestä, mikä kyllä viittaa selvään lahjakkuuteen alalla. Kysymys oli 'Millä sijalla Lehtonen oli vuoden 2015 lopussa Ironman-matkalla naisten kaikkien aikojen tilastossa?' Vaikka oikea vastaus löytyi taas arvaamalla, eikä tietämällä, niin tässä olin ehkä oikeasti lähinnä tietämistä.  


Kaikkiaan sain siis neljä oikein kolmestakymmenestä. Testi luonnehti, että olen urheilutiedon ummikko. En kyllä muuta odottanutkaan. 

Ei sillä, etteikö urheilutietämys olisi hiukan alkanut kiinnostaakin. Mutta voi olla, etten silti keskity keräämään tietoa itselleni. Riittää, että ympärillä on sopivasti asiantuntijoita, joilta voi tarvittaessa kysyä. 

Testaa osaamisesi. Urheiluvisa löytyy täältä. Olisi mukava, jos kirjaisit kommenttikenttään, montako pistettä sait. 









keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Saako flunssassa juosta?

Tiedätte varmaan tunteen, kun alkaa tajuta, että jokin on vialla. Yhtäkkiä ei vain jaksa, ja miettii, mistä kiikastaa: söikö liikaa, joiko liikaa, oliko liian kuuma tai liian kylmä. Ja sitten tajuaa, että on flunssassa.

Luulen, etten ole vielä juuri kirjoittanut flunssasta ja juoksemisesta tai muusta liikunnasta. Osittain se saattaa johtua siitä, että olen huomannut olevani paljon terveempi kuin silloin, kun en vielä liikkunut. En välttämättä sairastu, vaikka jokin virus ohimenevästi kutitteleekin kurkkua. Ihminenhän saa vuosittain suunnilleen vakiomäärän infektioita, eli tartuntoja. Vastustuskyvystä riippuu, tuleeko infektiosta oireinen tauti. Sopivasti kuntoilevilla on parempi vastustuskyky kuin niillä, jotka liikkuvat vähemmän. Toisaalta kovin rankasti treenaavilla kilpaurheilijoilla vastustuskyky voi heiketä.

Suurin osa urheilijoista ja liikunnan harrastajista tietää sen, että sairaana ei saa liikkua. "Sairaana" tarkoittaa flunssan yhteydessä sitä, että on yleisoireita, kuten kuumetta, väsymystä, ruokahaluttomuutta tai lihassärkyä tai leposyke on korkealla. Kyllähän sen itse tietää, jos on sairas, ja useimmiten tietää myös sen ihanan tunteen, kun sairaudesta alkaa toipua, ja onkin taas terve olo. Juuri tässä tervehtymisvaiheessa ja toisaalta ihan sairauden alkuvaiheessa lienee se ongelma, joka synnyttää netissä vilkkaita keskusteluja juoksijoiden kesken aiheesta "olen valmistautunut puolimaratonille viimeiset puoli vuotta, ja nyt minulla on flunssa, voisinko silti juosta huomenna?"

Vastaus on valitettavasti melkein aina "ei, et voi". Sairaana juokseminen voi altistaa sydänlihastulehdukselle, jossa onkin sitten tosi kysymyksessä. Onnekkaimmat selviävät siitä parin kuukauden levolla. Tauti tuhoaa sydänlihasta, eikä sitä ole ihmisellä loputtomasti. Varminta on flunssaisena jäädä sohvalle, ja niellä kiltisti harmitus hukkaan menneistä ilmoittautumismaksuista ja tapahtuman menetyksestä. Se on kuitenkin pientä. Eikä puolessa vuodessa huolella rakennettua kuntopohjaa toki yksi flunssa tai edes influenssa romauta, vaikka kestävyyskunto voikin hetkeksi notkahtaa.

Monesti mainittu nyrkkisääntö flunssan jälkeisen levon määräksi on yhtä monta päivää, kuin tauti kesti. Tämä riippuu hiukan taudin voimakkuudesta. Mitä ilkeämpi tauti, sitä paremmin on levättävä. Pienen flunssan jälkeen taas voi kevyeen liikuntaan palata jo vähän aiemmin, jos oireet ovat poistuneet. Ja jos oireet ovat vain ylähengitysteissä, eikä ole yllä mainittuja yleisoireita, voi kevyestä liikkumisesta olla jopa hyötyä. Kunnon kuumesairauden jälkeen palautuminen voi kestää 2-3 viikkoa, ja erityisesti heti kuumeen laskettua on vältettävä rasittavaa liikuntaa. 

Kipulääkettä ja kuumaa juomaa.

Joko arvasitte, että olen flunssassa? Huolimatta siitä, että olen nainen, menen flunssassa yleensä varsin toimintakyvyttömäksi, eli sairastan ilmeisesti tyylipuhdasta miesflunssaa. Miesflunssan olemassaolo on monesti kyseenalaistettu ja sille myös naureskellaan. Minusta flunssa on kamala sairaus, eikä siinä ole mitään nauramista. Hiukan huolestuttavaa on, että tuoreen tutkimuksen mukaan estrogeenin pitäisi suojata soluja ainakin influessa A -viruksen vaikutuksilta.


PS. Toivottavasti kaikki lukijani tietävät, mikä ero on flunssalla ja influenssalla. Molempien sairauksien oireet voivat olla hyvin samankaltaiset, mutta influenssassa oireet ovat ankarammat. Influenssaa voidaan estää rokotuksella. Flunssa taas on yleisimmin rinovirusten aiheuttama, jonkin verran influenssaa lievempi sairaus. Siihen ei auta, vaikka olisi ottanut influenssarokotuksen.

PS 2. Kuten tavallista, bloggailen varsin vapaasti ilman viitteitä ja perustuen eri nettilähteisiin, joita pidän suhteellisen luotettavina. Tämä lähde on hyvä ja luotettava kuumetauteihin ja liikuntaan liittyvä maallikoille kirjoitettu teksti, vaikka hiukan vanha. 



torstai 14. tammikuuta 2016

Pakarat käyttöön

Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yht'äkkiä tajusin kävellessäni, että pakaralihakseni eivät työskentele ollenkaan. Yritin kiinnittää asiaan huomiota astuessani, ja huomasin selvän eron kahden astumistavan välillä. Kävelemään näköjään pystyy ilman, että pakaralihas liikkuu. 

Onhan minulle omituisesta kävelystä montakin kertaa sanottu, mutta olen luullut sen liittyvän enemmänkin varpaiden asentoon ja jalkaterän passiivisuuteen ja väärään liikkeeseen. Nyt oivalsin, että ongelma tai ainakin sen osa voikin olla melkein metrin ylempänä. 



Heti oivalluksen jälkeen kävin Googlen kimppuun, ja syötin sinne sanat "pakarat aktiivisiksi". Lihastohtorin blogikirjoitus vahvisti epäilyni: pakarat jäävät usein treenaamatta salilla, puhumattakaan siitä, että ne olisivat mitenkään käytössä edes arkielämässä. Juoksijalle pakaralihas olisi tärkeä erityisesti eteenpäin työntävänä, eli nopeutta lisäävänä. 

Lihastohtori kehotti tiedostamaan pakaralihakset. Tuota tiedostamista pitää kyllä harjoitella vielä tämän ensimmäisen havainnon jälkeenkin. Lisägooglettelu eri lähteissä osoitti, että pakaralihakset on yllättävän helppo unohtaa myös pakaralihaksiin kohdistuvissa liikkeissä. Pakara on iso lihas, eikä se helposti kipeydy, kuten moni muu lihas. Pakaratreeni tuntuu monella pelkästään etureisissä. Takareisi ja pakara jäävät vaille kunnon tuntumaa. 

Pakarat pitäisi aktivoida. Tässä auttaa kuulemma esimerkiksi kunnon lämmittely. Lämmittelyn jättäminen mahdollisimman lyhyeksi onkin yksi helmasynneistäni, kun aamukylmissäni yritän ehtiä "kunnon" lihastreenin pariin ajoissa ennen kuin päivän työt alkavat painaa päälle. Kuitenkin 10-15 minuutin lämmittely juosten tai kuntopyörällä tekisi terää pakaralihasten aktivoinnille. Myös spesifiä aktivointia pakaroille erilaisilla avaavilla venytyksillä voisi tehdä, kuten useilla sivuilla opastetaan. Tärkeää on myös harjoitella huolellisesti tekemään lihaskuntoliikkeet oikealla tavalla. 

Googlella pakaratreeniksi löytyi tietysti erilaisia kyykkyjä. Kun muistin kyykyt, palasin yhteen Veteraanijuoksijan vanhaan viestiin, jossa oli lihastreeniohjeita. Siinäpä painotettiinkin juuri takareisiliikettä ja kyykkyjä jalkatreenikseni. Vaikka olen kyykkyjä pikkuhiljaa tehnytkin, tuo takareisi on jäänyt treenaamatta ja ehkäpä tämä perustava oivallus koko jalkatreenistä saamatta. Nyt keskityn näihin uudella innolla. Jospa ne kantaisivat hedelmää juoksua silmällä pitäen. 

Olen nyt muutaman päivän tarponut lumihangessa, kiivennyt portaita ja treenannut salilla ihan uudella tavalla hereillä tunnustellen, miten lihakset työskentelevät ja miten eivät. Myös sunnuntaisessa hydrobicissa kehotukset tehdä liike pakaralihaksilla saivat minulta aivan uudenlaista huomiota. Kunpa koko kroppaa, sen joka osaa, huomaisi käyttää samalla tavalla. Tämmöisiä pohtiessa ymmärrän oppineeni aika paljon uutta kehosta ja sen hallinnasta viimeisten parin vuoden aikana. Oppimista on silti vielä vaikka kuinka paljon. 

Pakaralihasten ylenmääräistä treenaamista pidetään kyllä naisten, etenkin nuorten naisten, kiinnostuksen kohteena. Jopa niin suurena kiinnostuksen kohteena, että siitä tulee ongelma. Peppu pitää saada tiukaksi ja pyöreäksi kaiken muun kustannuksella. Siitä löytyy netistä runsaasti kuviakin. No, eihän nuorissa naisissa mitään vikaa ole. Ehkä olenkin huomaamattani vain nuortunut.

Tässä postauksessa ei kuitenkaan ole lainkaan kuvia.