Menin ortopedille aika jännittyneenä kuulemaan tuloksia magneettikuvasta. Ortopedi ei ollut ehtinyt katsoa kuvia etukäteen. Niinpä odotin huoneen nurkkia tarkastellen, kun hän klikkaili kuvia auki.
Etukäteen olin ajatellut, että pahinta olisi, ettei kuvissa näkyisi mitään. Tavallaan olikin helpottavaa, kun kuulin ortopedin sanovan: "Täällä on tibialis posterior -jänteen osittainen repeämä ja paha tulehdus."
Repeämä paranisi levolla, sanoi ortopedi. Levon pitäisi kuitenkin kestää kolme kuukautta. Ensimmäiset kuusi viikkoa levon pitäisi olla mahdollisimman täydellistä, ja juoksutauko jatkuisi kolmeen kuukauteen asti. Kysyin, saisinko kävellä bussille, kun menen töihin. Ortopedi vastasi, että jos olisin huippu-urheilija, hän panisi jalkani kipsiin kuudeksi viikoksi. Tämmöinen harrastelijaurheilija saa siis vähän kävellä, mutta mahdollisimman paljon on oltava levossa. Keppejä hän ei minulle kuitenkaan määrännyt. Kortisonia ortopedi ei uskaltanut jalkaan pistää, koska se saattaisi heikentää jännettä entisestään. Sain tulehduskipulääkekuurin kahdeksi viikoksi.
Naureskelin vähän sisäänpäin. Tulehduskipulääkettä ja lepoa. Eikös sitä määrää jokainen terveyskeskuslääkärikin?
Nyt kuitenkin sain lepoa hyvästä syystä ja roppakaupalla. Jänne saattaa katketa, jos se ei nyt ala parantua. Olen tietysti huonontanut tilannetta itse liikkumalla melko paljonkin. On vaikea sanoa, onko jänne repeytynyt heti silloin viime kesänä, vai vasta hoitamattoman tulehduksen myötä myöhemmin.
Oikeastaan vasta kotona tajusin, että jonkinlainen elämänmuutoshan tässä on edessä. Katselin kalenteria ja karsin mielessäni menoja, jotka edellyttävät kävelyä junalle tai bussille. Karsiminen näytti vapauttavan muutamia päiviä etäpäiviksi, jolloin voisin pysyä kokonaan kotona. "Äiti, mitä sä sitten teet, kun joudut olemaan vaan kotona?" kysyi tyttäreni aiheellisesti. "Sekoan, varmaankin" vastasin. Mietimme yhdessä, mitä voisin tehdä. Lukea ja täyttää sanaristikoita tietysti. "Jotain liikuntaa sun pitää keksiä" tytär sanoi. "Tuolijumppaa!" "Ja sitten sä voit leipoa korvapuusteja."
Sain paljon myötätuntoa niiltä, joille kerroin diagnoosistani. Veteraanijuoksija tarjosi minulle kyydin kotiin lääkäristä. Trainerystäväni lähetti kuvia jänteestä ja kehotti juomaan paljon vettä, koska se edesauttaa jännevaivojen paranemista. Mieheni lahjoitti minulle itselleen liian pienen nilkkatuen. Pomo lupasi runsaasti etätyöpäiviä, jotta voisin lepuuttaa jalkaani. Työkaverini olivat myötätuntoisia. Olen tosi onnekas.
Magneettikuvaus järjestyi sujuvasti heti, kun sain tietää sen maksajan. Varasin ajan työterveysfirmani magneettiin maanantaille.
En ollut koskaan käynyt magneettikuvassa tai missään röntgenkuvaa kummemmassa. On kuitenkin aika mielenkiintoista tutustua erilaisiin terveydenhuollon tutkimuksiin. Tai ehkä yritän vain ajatella positiivisesti, kun olen itse potilaana.
Magneettikuvaus perustuu voimakkaaseen magneettikenttään. Siksi magneettikuvaan mennessä piti ottaa pois kaikki vaatteet, joissa oli jotain metallia, kuten farkut ja rintaliivit. Muut vaatteet sai pitää päällä. Kultaiset korvakorut saivat olla korvissa ja sormukset sormessa, mutta kultainen kaulakoru piti varmuuden vuoksi ottaa pois. Oikeaan jalkaan pantiin sairaalasukka ja jalka asetettiin telineeseen ja tuettiin paikoilleen, jottei se liikkuisi hiukkaakaan.
Magneettikuvauslaitehan on vähän niin kuin iso tunneli. Minut työnnettiin tuohon tunneliin vain osittain jalat edellä. Puolet vartalosta jäi siis tunnelin ulkopuolelle. Korville asetettiin kuulosuojaimet, joista kuului musiikkia silloin, kun kone ei pitänyt meteliä. Musiikki vaimeni koneen äänen alle aika tehokkaasti. Sain käteeni hälytyskellon, josta saisi painaa, jos tulisi hätä. Hoitaja sanoi, että kuvaus kestää puolisen tuntia. Ihan niin kauaa siinä ei kuitenkaan mennyt. Torkuin kylläkin kuvauksen aikana melko lahjakkaasti, joten ihan varma en ole. Hoitaja epäili, että päivä olisi jotenkin erityisen nukuttava, koska suurin osa päivän kuvattavista oli torkkunut tai nukahtanut kuvauksen aikana.
Magneettikuvat saadaan valmiiksi jo saman päivän aikana. Pääsen siis ortopedille vielä tällä viikolla.
Illalla kuvauksen jälkeen sain postissa ortopedini saneleman potilaskertomuksen. Luin sitä hiukan kiireisesti. Viimeinen lause oli: "Päädytään tekemään nilkan magneetti, tämän jälkeen uusi jalka." Ei sentään, luin uudestaan: "...tämän jälkeen uusi aika."
Saavutin tähänastisen urheilu-urani huippukohdan. Kävin nilkan alueeseen erikoistuneella ortopedilla, joka hoitaa urheilijoita. Oma fysioterapeutti tai personal trainerkaan ei taatusti tee enemmän urheilijaksi kuin oma ortopedi.
Vastaanotto oli hiukan myöhässä. "Tämä ortopedia on sellainen homma, että joskus tarvitaan aikaa, eikä sitä voi tehdä kiireesti. Mutta nyt olen tässä ja autan sinua. Miksi olet täällä?"
Kerroin tarinani. Jalkaani on nyt kahdeksan kuukautta yritetty hoitaa jumppaamalla ja pohjallisella, mutta apua ei ole löytynyt. Ortopedi paineli jalkaa hiukan, ja käski minun vähän kävellä ja kyykistyä. Lopputulokseen pääseemiseen ei mennyt kauaa aikaa. "Minulla ei ole vielä röntgenkatsetta. Lähetän sinut magneettikuvaan."
Ortopedi varoitti, että vaivan syy saattaa selvitä tai olla selviämättä magneettikuvassa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, korvaako juuri minun työterveyssopimukseni magneettikuvan. Lopullista tietoa siitä sainkin jännittää jonkin aikaa, mutta lopulta selvisi, että korvaa kyllä. Jopa niin, että voin kävellä suoraan saman lääkärifirman magneettikuvaan ilman, että minun täytyy maksaa mitään.
Magneettikuvia ottavia firmoja on monenlaisia, ja hinnat vaihtelevat todella paljon. Hintavertailuja löytyy netistä, esimerkiksi täältä. Halvimmillaan magneettikuvauksen omavastuu on tällä hetkellä 138 euroa ja kalleimmillaan 520 euroa. Pääkaupunkiseudulla noita 138 euron kuvauksia tarjoavia firmoja on kaksi, ja yhdessä kuvaus maksaa tällä hetkellä 148 euroa.
Lääkärin mukaan firmojen laitteissa voi olla eroja. Suurin osa kuvaa 1,5 teslan laitteella, ja jossain on tehokkaampi kolmen teslan laite. "Mutta ihmiset ajaa sekä Mersulla että Golfilla. Mersullakin voi ajaa, mutta Golfilla pärjää ihan hyvin", sanoi lääkäri. Työterveyssopimuksen kanssa minua on kyllä todella onnistanut, sillä pääsen nyt magneettikuvauksessa Mersun rattiin. Ainakin noin kuvaannollisesti.
Jostain syystä jalka on nyt kahdessa lääkärissä käynnin jälkeen äitynyt inhottavan kipeäksi. Välillä olen ottanut lääkettäkin. Täytyy kai maistaa tätä urheilijuutta nyt fyysisesti pohjia myöten.
