Motivaatio-ongelmia

Minulla on motivaatio-ongelmia lihastreenin kanssa. Tai on ainakin parilla viimeksi kuluneella viikolla ollut. Ensimmäisen viikon lusmuilun annoin mennä "kevyen viikon" piikkiin, mutta toinenkin viikko meni luvattoman kevyeksi. 

Välillä ehdin olla jo hiukan innostunut siitä, että rautaa nousi salilla entistä enemmän melkein joka kerralla. Painot, jotka tuntuivat neljä viikkoa aiemmin ruostuneen kiinni laitteeseen nousivat kuin rasvatut. 

Minua alkoi kuitenkin huolestuttaa, että teen koko ajan samoja asioita, kehittymättä. Treenini olivat sen verran suunnittelemattomia, etten aamulla kuntosalin portaita laskeutuessa vielä tiennyt, mitä tekisin. Sitten tein samoja tuttuja asioita, tietysti vähän vaihdellen ja painoakin lisäten, mutta pääsin mielestäni liian helpolla. Kun tekee sitä, mikä on helppoa, ei kehity. 

Punnertaminen, jota haluaisin oppia, ei ole oikein lähtenyt liikkeelle. Harjoituksen puutettahan se on. Olen kyllä ajoittain punnerrellut kevyessä etunojassa seinää tai jotain muuta korkeammalla olevaa alustaa vasten. Kuntosalilla en vain ole kehdannut punnertaa edes naisten punnerruksia toisten nähden, kun se näyttää vielä niin onnettomalta. Kotona en ole saanut aikaiseksi. Sitäpaitsi, kun kerran yritin, poika alkoi kysellä, mitä oikein luulen tekeväni. 

Leuanvedolle kuuluu yllättäen hiukan parempaa. Tajusin nimittäin, että ylätaljahan on käytännössä sama liike käsille kuin leuanveto. Sitä harrastan suhteellisen säännöllisesti. Samoihin aikoihin keksin, että uimahallilla on altaan reunassa tanko, jossa pystyn oikeasti vetämään leukoja. Asiassa on vain sellainen helpotus, että vedän leukoja jalat osittain vedessä, jolloin liike on selvästi kevyempi kuin kuivalla maalla. Pystyn siis harjoittelemaan oikeaa leuanvedon tekniikkaa itseäni kevyemmällä itselläni, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Teen siis leuanvedon tekniikkatreeniä kerran viikossa uimahallilla ja treenaan painoa pari kertaa viikossa kuntosalilla ylätaljalla. Kerran jo testasin ylätaljalla maksimivetoa, tosin vasta väsyneenä muun lihastreenin jälkeen, ja vedin silloin 40 kiloa kolme kertaa. Oma painoni ei siinä olisi enää kovin kaukana, jos vain saisin nyt lihastreenit taas jotenkin järkeviksi.

Salille aamulla tai illalla,
aina yhtä hämärää.

Motivaatiota lisätäkseni päätin vaihtaa välillä lihastreenit ulkotiloihin, kun ihan vieressä olevaan liikuntapuistoon avattiin uudet ulkolaitteet. Tuloksena on kahden viikon aikana ollut vain yksi treeni ulkosalilla, pettymys sen yksipuolisuuteen, ja aktiivista lusmuilua aamun kuntosalitreeneistä siinä toivossa, että illalla viitsisi lähteä vielä ulos treenaamaan. On välillä ollut kyllä kiva herätä aamulla, kun ei olekaan tarvinnut mennä salille. Mutta hankala sinne on ollut illallakaan motivoitua. Haluaisin aiemman säntillisyyteni takaisin, kiitos.   

Treeniohjelman miettiminen uusiksi voisi auttaa. Fysioterapeuttikäynti onkin taas pian, joten jotain uutta lienee odotettavissa. Aion ottaa jalkojeni heikon lihaskunnon puheeksi. Luulisin, että minun keskivartalollani jo vähän juoksisikin, mutta jalat ovat olleet aika lailla laiminlyödyt edelleen. 

Eilen treenimotivaation löytämisessä auttoi se, että jalka tuntui liian kipuilevalta juoksemiseen pitkän autolla ajon jälkeen, ja päätin jättää hölkkätreenit väliin ensimmäistä kertaa sitten niiden alkamisen. Piti tehdä hölkän sijasta jotain muuta, ja olin erittäin tyytyväinen tunnin olohuonetreeniini kehon painolla. Siitä tuli myös tosi hyvä olo, joka jatkui koko illan. Kunpa muisto siitä säilyisi pitkään ja saisi toistamaan samanlaista käyttäytymistä. 

Vaatteita päälle

Mittari näytti kahta plusastetta. Ihanteellinen juoksusää, vaikka vähän olisin kaipaillut aurinkoa. 

Joki oli jo vähän jäässä.

Hölkän ja kävelyn yhdistelmätreenini on hiukan haasteellinen pukeutumisen kannalta. Olen nimittäin huomannut näin ilmojen kylmettyä, että siinä tulee aika helposti kylmä. Tässä yhtenä aamuna pääsin tänä syksynä ensimmäistä kertaa kerrospukeutumaan, ihan kuin Hesarin juoksublogissa neuvotaan. Ohuemmat kalsarit ja pitkähihainen aluspaita tuulihousujen alle. Ei olisi t-paitakaan haitannut lisänä pitkähihaisen paidan alla, mutta tarkenin sentään jotenkin. Pipo ja huppupipo olivat minulle herkkäkorvalle jo ihan must. 

Juoksublogin ohjeisiin jos vertaa, niin taidan osata juoksupukeutua jo ihan hyvin. Kerrospukeutuminen - riittävästi lämpöä päälle ja käsille - älä ylipukeudu. 

Kunnon juoksubloggari olisi jo kuvannut rivin selfieitä itsestään erilaisissa kylmän sään juoksuasuissa. Mutta minulla nyt ei montaa erilaista asua olekaan. Omistan esimerkiksi vain kahdet juoksuhousut, trikoot ja tuulihousut, sekä yhden varsinaisen juoksutakin. Toistaiseksi olen pärjännyt niillä, vaikka vähän haaveilenkin saavani lisää väriä toisesta takista. 

Aluskerroksiakin omistan riittävästi, vaikken runsaasti. Pitkähihainen tekninen paita (joka ei olisi aluspaita eikä fleece) minulta vielä puuttuu, koska treenivaatevarastossani näkyy se, että olen juossut suurimmaksi osaksi talviaikaan. Kesäjuoksuvaatteiden hankkiminen on taas siirtynyt jonkun uuden kevään murheeksi. En uskalla kirjoittaa, että ensi kevään, vaikka niin toivonkin. 

Omistan jo kahdet ihan hyvät juoksukengät, ja olen tarvittaessa orientoitunut ostamaan uusiakin. Aloitin liian huonoilla kengillä, mutta nyt juoksen vain parhailla merkkilenkkareilla, tosin vahingossa. Treenisukkia minulla taitaa kuitenkin olla liian vähän, koska ne ovat aina lopussa omasta sukkalaatikostani. Onneksi tiedän, että niitä löytyy useampi pari poikani sukkalaatikosta, jonne ne jostain syystä nykyisin aina joutuvat. 

Jonkinlainen nuukuuden, lievän ekologisuuden ja rahatilanteen realiteettien yhdistelmä aiheuttaa sen, ettei minulla ole liikaa kaapissa makoilevia treenivaatteita. Tällä hetkellä olen treenivaatevarastooni kuitenkin ihan tyytyväinen. Sitäpaitsi mieheni kärjisti joskus, että viimeistään viisikymppisenä voi lopettaa vaatteiden ostamisen, kun vanhoilla pärjää hautaan saakka. 
  


  

Hups, juoksukausi vaihtui

Sain vähän myöhässä vinkin, että nyt on juoksukauden vaihde, ja kuuluu laskea juoksukilometrit. Vanha kausi päättyy syyskuun loppuun ja uusi alkaa lokakuun alussa.  Olin itse ihan unohtanut tämän kunnon nylkkyjen eli tosijuoksijoiden kauden vaihteen, vaikka omat vaatimattomat hölkkäharjoitukseni alkoivat tähän ajankohtaan nähden ihan sopivasti. 

Taannoin pohdiskelin kilometrien laskemisen mielekkyyttä ja ajankohtaa uudenvuoden aaton postauksessani. Silloin päädyin siihen, että on syytä laskea kilometrit heti kun voi, jos niitä aikoo ylipäänsä laskea. Minulla oli silloin tilaisuus laskea juoksukilometrini ensimmäistä kertaa kokonaiselta vuodelta. Kilometrejä oli tuolloin kertynyt 679,3. Vuoden aikana oli ollut yli neljä kuukautta lähes täydellistä juoksutaukoa heinäkuun puolesta välistä marraskuun lopulle. 

Nyt minulla on kilometrien laskemiseen elämäni toinen tilaisuus, kun tosiharrastajien juoksukausi päättyi.  Miksipä en siis käyttäisi tilaisuutta hyväkseni, kun kerran kuitenkin olen säännöllisesti suorituksia kirjannut? 

Joku voisi ajatella, että saisin jättääkin tämän tilaisuuden käyttämättä, koska varsinaisesti olen tämän kauden aikana juossut pari kuukautta. Kauden juoksukilometrit ovat yhteensä vain 170,6 kilometriä. Siinäkin on jo muutamia kävelyaskeleita, jotka on merkattu juoksuksi, kun olen halunnut Itsevalmennus.fi:n huonosta liikuntamuotojen erottelukyvystä huolimatta korvamerkitä viime kuussa aloittamani hölkkätreenit juoksuharrastukseksi. Mutta ehkä se sallitaan nyt minulle, kun ei lukema ole tuon suurempi. 

Onneksi Itsevalmennus.fi laskee myös liikuntaminuutteja ja -kertoja. Niiden määrä on hieman juoksukilometrien määrää mairittelevampi. Olen liikkunut kuluneen kauden aikana yhteensä 10 435 minuuttia, eli keskimäärin 200 minuuttia viikossa. Siihen tulokseen olen oikein tyytyväinen, koska se ylittää virallisen liikuntasuosituksen, 150 minuuttia, ihan reilusti. Lisäksi kulunut kausi sisältää Itsevalmennus.fi:n laskelmien mukaan 13 viikkoa ilman liikuntaa. Jos lasken ne viikot pois, olen harrastanut kuluneen kauden aikana keskimäärin 4,5 tuntia liikuntaa viikossa. Vertailukelpoisemman luvun saa, kun laskee liikuntakertojen määrän viikossa. Olen liikkunut vuoden aikana yhteensä 272 kertaa, eli keskimäärin seitsemän kertaa viikossa niillä viikoilla, kun olen liikkunut. Se tekee siis liikuntaa keskimäärin kerran päivässä. Ikäisistäni naisista sen verran liikuntaa harrastaa 11,9 %. 

Tietysti, jos verrataan siihen kokonaisen vuoden kauteen, 2014, silloin liikuntaminuutteja kertyi 15 855, joten tämä kausi oli selkeästi huonompi. Mutta ei ihan toivoton sentään. Aina on hyvä, että on jotain parannettavaa, ja juoksukilometreissä on. Saahan sitä taivaanrantaa vähän edes maalailla. 

Kauden kilometrien laskenta saa aina haaveksimaan.