Motivaatio-ongelmia

Minulla on motivaatio-ongelmia lihastreenin kanssa. Tai on ainakin parilla viimeksi kuluneella viikolla ollut. Ensimmäisen viikon lusmuilun annoin mennä "kevyen viikon" piikkiin, mutta toinenkin viikko meni luvattoman kevyeksi. 

Välillä ehdin olla jo hiukan innostunut siitä, että rautaa nousi salilla entistä enemmän melkein joka kerralla. Painot, jotka tuntuivat neljä viikkoa aiemmin ruostuneen kiinni laitteeseen nousivat kuin rasvatut. 

Minua alkoi kuitenkin huolestuttaa, että teen koko ajan samoja asioita, kehittymättä. Treenini olivat sen verran suunnittelemattomia, etten aamulla kuntosalin portaita laskeutuessa vielä tiennyt, mitä tekisin. Sitten tein samoja tuttuja asioita, tietysti vähän vaihdellen ja painoakin lisäten, mutta pääsin mielestäni liian helpolla. Kun tekee sitä, mikä on helppoa, ei kehity. 

Punnertaminen, jota haluaisin oppia, ei ole oikein lähtenyt liikkeelle. Harjoituksen puutettahan se on. Olen kyllä ajoittain punnerrellut kevyessä etunojassa seinää tai jotain muuta korkeammalla olevaa alustaa vasten. Kuntosalilla en vain ole kehdannut punnertaa edes naisten punnerruksia toisten nähden, kun se näyttää vielä niin onnettomalta. Kotona en ole saanut aikaiseksi. Sitäpaitsi, kun kerran yritin, poika alkoi kysellä, mitä oikein luulen tekeväni. 

Leuanvedolle kuuluu yllättäen hiukan parempaa. Tajusin nimittäin, että ylätaljahan on käytännössä sama liike käsille kuin leuanveto. Sitä harrastan suhteellisen säännöllisesti. Samoihin aikoihin keksin, että uimahallilla on altaan reunassa tanko, jossa pystyn oikeasti vetämään leukoja. Asiassa on vain sellainen helpotus, että vedän leukoja jalat osittain vedessä, jolloin liike on selvästi kevyempi kuin kuivalla maalla. Pystyn siis harjoittelemaan oikeaa leuanvedon tekniikkaa itseäni kevyemmällä itselläni, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Teen siis leuanvedon tekniikkatreeniä kerran viikossa uimahallilla ja treenaan painoa pari kertaa viikossa kuntosalilla ylätaljalla. Kerran jo testasin ylätaljalla maksimivetoa, tosin vasta väsyneenä muun lihastreenin jälkeen, ja vedin silloin 40 kiloa kolme kertaa. Oma painoni ei siinä olisi enää kovin kaukana, jos vain saisin nyt lihastreenit taas jotenkin järkeviksi.

Salille aamulla tai illalla,
aina yhtä hämärää.

Motivaatiota lisätäkseni päätin vaihtaa välillä lihastreenit ulkotiloihin, kun ihan vieressä olevaan liikuntapuistoon avattiin uudet ulkolaitteet. Tuloksena on kahden viikon aikana ollut vain yksi treeni ulkosalilla, pettymys sen yksipuolisuuteen, ja aktiivista lusmuilua aamun kuntosalitreeneistä siinä toivossa, että illalla viitsisi lähteä vielä ulos treenaamaan. On välillä ollut kyllä kiva herätä aamulla, kun ei olekaan tarvinnut mennä salille. Mutta hankala sinne on ollut illallakaan motivoitua. Haluaisin aiemman säntillisyyteni takaisin, kiitos.   

Treeniohjelman miettiminen uusiksi voisi auttaa. Fysioterapeuttikäynti onkin taas pian, joten jotain uutta lienee odotettavissa. Aion ottaa jalkojeni heikon lihaskunnon puheeksi. Luulisin, että minun keskivartalollani jo vähän juoksisikin, mutta jalat ovat olleet aika lailla laiminlyödyt edelleen. 

Eilen treenimotivaation löytämisessä auttoi se, että jalka tuntui liian kipuilevalta juoksemiseen pitkän autolla ajon jälkeen, ja päätin jättää hölkkätreenit väliin ensimmäistä kertaa sitten niiden alkamisen. Piti tehdä hölkän sijasta jotain muuta, ja olin erittäin tyytyväinen tunnin olohuonetreeniini kehon painolla. Siitä tuli myös tosi hyvä olo, joka jatkui koko illan. Kunpa muisto siitä säilyisi pitkään ja saisi toistamaan samanlaista käyttäytymistä.