Unelma unesta

En ole ihan varma, milloin esikoiseni on aiheuttanut minulle enemmän unettomuutta: vauvana maitoa vaatiessaan vai nyt teininä iltamenojensa takia. Huono olen joka tapauksessa ollut nukkumaan molempina aikoina, ja ihan syyttä suotta uni nykyisin joskus katoaa ulkona olevaa lasta odotellessa. Viime viikonloppuna tuli molempina öinä valvottua normaalia pidempään teinin sinänsä ihan asiallisten ja sovittujen menojen takia. Minä en edes osaa nukkua aamulla pitkään, vaikka saisinkin. Kevättä kohti heräilen vain entistä aikaisemmin, ja välillä aamuyöstä. Yksi ystäväni kutsuu sitä mummonukkumiseksi.

Mummo tai ei, mutta hyvin valvotun viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna oli ohjelmassa juoksulenkki. Tiesin loppuviikon olevan ohjelmiltaan tiiviimpi, joten jos aioin juosta tarpeeksi, oli aloitettava heti alkuviikosta. Juoksemaan lähtö oli huonojen unien takia aika takkuista. Oikeastaan tiesin, että olisi ollut parempi pitää lepopäivä paitsi huonojen unien, myös viikonlopun rankkojen treenien takia. Lähdin kaikesta huolimatta lenkille aamulla ennen töiden aloittamista. Ja kumma kyllä, olo korjaantui selvästi. Ehdin kuitenkin jo luvata itselleni, että seuraava päivä voisi olla lepopäivä, vaikka olin suunnitellut kuntosalilla käyntiä.




Mutta iltapäivällä kotona löysin taikatempun, joka sai olon taas hyväksi ja mahdollisti myös seuraavan päivän salitreenin, nimittäin päiväunet. Harvoin nukun päivällä, ja sittenkin usein saan siitä tukkoisen olon. Tällä kertaa puolen tunnin uni kuitenkin virkisti juuri sopivasti.





Veteraanijuoksijakin on matkan varrella usein muistuttanut päiväunista. Otan sen niin vakavasti kuin pystyn. Nukun päiväunet ehkä kerran kolmessa viikossa. Yöuniin yritän kiinnittää huomiota menemällä nukkumaan mahdollisimman aikaisin. Silti ne jäävät usein lyhyiksi aamusta.





Lueskelin unesta ja urheilusta hieman lisätietoja. Kestävyysurheilu.fi muistutti, että jos urheilijalla on uniongelmia, asia on syytä korjata pikaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty.

Kunnon unet rakentavat hyvää perustaa.

Samainen artikkeli totesi kyllä myös, että 80 %:lla urheilijoista uniongelmia on. Uni on hyvin tärkeää palautumiselle, vaikuttaa vireystilaan, ruokahaluun, mielialaan ja kognitiiviseen kykyyn. Aivot paitsi virkistyvät, myös sananmukaisesti peseytyvät kuona-aineista unen aikana, kun niiden nestekierto lisääntyy ja poistaa kuona-aineita. Unenpuutteen haitat aivoille, sydän- ja verisuonielimistölle ja metabolialle ovat melkein liian pelottavaa luettavaa, ainakin huonosti nukutun yön jälkeen.


Arkikokemus on onneksi kuitenkin sellainen, jonka taas itsekin totesin alkuviikosta: juoksu saattaa parantaa oloa huonosti nukutunkin yön jälkeen, eikä treenissä välttämättä huomaa eroa normaaliin. Tutkimusten mukaan tiedot unenpuutteen vaikutuksista esimerkiksi kestävyyteen ovatkin ristiriitaisia. Joidenkin tutkimusten mukaan 30 tunnin valvominen vaikuttaa anaerobiseen kestävyyteen, ja 24 tunnin valvominen aerobiseen kestävyyteen. Sen sijaan yksittäisen yön muutaman tunnin univajaus neljän yön peräkkäisellä 2,5 tunnin univajeella ei näyttäisi vaikuttavan kestävyyteen, mutta kylläkin psyykkisiin toimintoihin.


Itse olen huomannut, että minulla unet aina lopulta palautuvat kunnollisiksi hieman heikomman jakson jälkeen. Stressin uskon vaikuttavan uniin, ja huono kierre on helppo saada aikaan, jos alkaa pelätä univaikeuksia. Parempi on siis olla stressaamatta, ja pysyä kiinni juoksuohjelmassa, ainakin näin puolimaratonin lähestyessä. Liikunta kuitenkin myös parantaa unta, erityisesti silloin, kun liikuntaa harrastetaan vähintään tunti kerrallaan ja se ajoittuu vähintään 3-4 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja hassua kyllä, elämäntapana paljon parjatun oravanpyörän on todettu myös vähentävän stressin vaikutuksia, ainakin, kun siinä juostaan reippaasti, ja ainakin rotilla.