Juuri toukokuussa löysäsin lihaskuntotreenistä ja nelisen viikkoa pelkästään juoksin, kävelin ja venyttelin. Nyt kesäkuun ajan olen taas tehnyt lihastreeniä noin kerran viikossa. Parin ensimmäisen lihastreenikerran jälkeisinä päivinä tajusin, että hermokipu tuntui palanneen. Ensin ajattelin, että kipuilu johtui lisääntyneestä hyppimisestä. Nyt olen kuitenkin alkanut pohtia, voisiko kipu johtua jonkinlaisesta lihasten jumiutumisesta. Sellaisesta, joka liittyy jotenkin pitempien ja laajempien lihasketjujen toimintaan. Voi olla, että tämä on turhaa hifistelyä, jolle ei ole todellisuuspohjaa. Joskus kuitenkin tuntuu, että kantapään ja säären sivussa kulkeva tibialis posterior -jänteen ongelma aiheuttaa jumittumista myös etureidessä ja lonkan koukistajassa.
Totesin nimittäin, että tuli minun toukokuussakin hypittyä jonkin verran juoksun yhteydessä, kun aloin tehdä koordinaatioharjoituksia. Hyppiminen ei juuri muuttunut kesäkuussa aloittamieni lihaskuntoharjoitusten yhteydessä. Myös kevättalvella juoksutauon aiheuttaneet vaivat tuntuivat alkaneen jumiin menneestä lonkan koukistajasta. Toisaalta pitkätkään lenkit, jotka minulla nyt ovat 14-15 kilometrisiä, eivät tällä hetkellä aiheuta jalkaan samanlaista hermokipuilua lenkin jälkeisenä päivänä kuin lihastreeni.
Hermokivun väheneminen voi tietysti olla yhteydessä ihan vain liikuntamäärän eli rasituksen vähenemiseen. Se varmasti selviää pian, luultavasti jo tämän kesäloman aikana.
Jos taas hermokipu on yhteydessä siihen, että lihastreenissä jumittuvat jotkut tietyt lihakset, pitäisi kai kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, mitä tekee, miten tekee, milloin tekee ja miten kehoansa huoltaa.
Yleensä kyllä venyttelen muutamaa tuntia juoksun jälkeen melko huolella. Siinä voisin entistä enemmän muistaa ne pohkeet ja lonkan koukistajat. Lisäksi yritän erityisesti juoksun välipäivinä tehdä pari kertaa viikossa noin puolen tunnin venyttelyn, joka sisältää liikkuvuusharjoituksia. Entistä paremmin voisin kiinnittää huomiota siihen, että varmasti teen venyttelyä ja liikkuvuutta tasaisesti ympäri viikon, ja muistan erityisesti lihastreenin, pitkän lenkin ja vk-harjoituksen jälkeiset päivät. Aika helposti tulee vain istuttua netissä silloin, kun pitäisi venytellä.
Googlettelin hiukan liikkuvuudesta ja sen harjoittelemisesta. Taas Google sai pääni sekaisin. Toisissa linkeissä kerrotaan, että liikkuvuusharjoittelu on hyvin tärkeä osa juoksijan harjoittelua ja auttaa ehkäisemään vammoja. Niinkin arvovaltainen lähde kuin Juoksija-lehti kuitenkin totesi muutaman vuoden takaisessa postauksessa, ettei liikkuvuutta tarvita kestävyysjuoksussa paljoakaan. Mahtaisiko tuo jälkimmäinen olla sarjaa happamia sanoi kettu? Juoksijoiden keskusteluryhmissä moni tuntuu leveilevän venyttelemättömyydellään ja kankeudellaan. Minusta liikkuvuusharjoitukset ovat ihan hauskoja ja tuntuvat hyvältä, vaikka tähän hätään en tieteellistä taustaa niiden järkevyydelle etsinytkään.
Säännöllinen liikkuvuustreenini on Juoksija-lehden harjoituspäiväkirjasta löytämäni neljän liikkeen sarja, jossa venytellään kylkiä, jalkoja, pakaroita ja heitetään vielä jalat pään yli. Kaikkea tehdään 10 sekuntia kolme kertaa peräkkäin. Hitaasta oppimiskyvystäni huolimatta olen saanut nuo liikkeet hyvin haltuun, ja osaan tehdä ne ainakin hereillä ja levänneenä. Saattaisi olla aika varioida vähän. Olen pitäytynyt konservatiivisesti samoissa liikkeissä jo ihan liian kauan.
Netti on tietysti pullollaan liikkuvuusharjoitteita. Kaikki eivät ole ihan helppoja. Niitä pitäisi kuitenkin pystyä tekemään koko lailla ulkomuistista, tai muuten ne jäävät tekemättä. Olenkin jo lisännyt omaan repertuaariini yhden juoksukoulussa oppimani liikkeen, jossa seistään toinen jalka edessä ja toinen takana, ja kurkotetaan toisella kädellä ylös ja kierretään toisella kädellä kyljen ympäri. Myös kuntosalicircuitissa olen oppinut hyviä liikkeitä, joista yhden jopa muistan. Siinä kierretään mukavasti yläkroppaa. Liike jatkuu vielä lonkan koukistajien joustoilla kädet pystyssä askelkyykkyasennossa, ja avaa ainakin minulla koukistajia tosi tehokkaasti.
Minun seuraava liikkuvuushaasteeni on tyttären kuoron Ranskanmatka, jolle lähden mukaan. Vaikka pakkaan varmuuden vuoksi lenkkarit ja juoksuvaatteet matkalaukkuun, en kovasti odota lenkkimahdollisuuksia. Tiedossa on paljon lentokoneessa, bussissa ja konserteissa istumista, mutta toivottavasti myös kävelyä. Jumittumisen ehkäisemiseksi minivenyttelyjä ja -liikkuvuustreenejä kannattaisi tehdä aina kun se on sosiaalisesti mahdollista. Ehkä minut löytää jostain puskasta niitä tekemästä. Tai miksei voisi vetää kunnon liikkuvuustreenit vaikka koko porukalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti