Karo Hämäläinen: Yksin

Luin kirjan.

Luen nykyisin paljon vähemmän kirjoja kuin haluaisin. On ollut pakko tunnustaa, että some vie aikaa siihen keskittymiseltä. Onneksi työpaikalle pari vuotta sitten perustamamme kirjallisuuspiiri lisää laadukkaan kirjallisuuden lukemista ja on tuonut listalleni monta positiivisesti yllättänyttä luettavaa, joihin en muuten olisi koskenut. Mutta välillä on hienoa itse valita lukemisensa.

Sisäistä urheilijaa etsiessäni olen alkanut lukea myös urheiluun ja erityisesti juoksuun liittyviä kirjoja, mieluiten romaaneja. Nyt luin viime vuonna ilmestyneen, Karo Hämäläisen kirjoittaman romaanin Yksin, joka on kirjoitettu Paavo Nurmesta. 

Puoli vuotta sitten luin Jouni Tossavaisen romaanin Hannes Kolehmaisesta. Nyt minulla on siis hanskassa näiden molempien suurjuoksijoiden elämäkerrat sikäli, kuin romaanien faktatieto pitää paikkansa. Selasin myös hiukan Wikipediaa ja muita linkkejä taustaksi. Ainakin Paavo Nurmen elämän pääpiirteet olivat romaanissa todellisuutta vastaavat. 
      

Paavo Nurmen patsas
Helsingissä.

Nurmi kuvattiin kirjan nimen mukaisesti omissa oloissaan viihtyväksi, peräänantamattomaksi ja itselleen ja toisillekin armottomaksi henkilöksi, jota kiinnosti voittaminen ja ahdisti toiseksi jääminen. Kirjailija esitti Nurmen sisäisiksi kipukohdiksi nuoruudenrakkauden täyttymättömyyden väärinkäsityksen takia ja isän kuoleman Nurmen ollessa 13-vuotias.

Nurmen kuvataan laskeneen tarkasti harjoittelunsa, kilpailunsa, osakekauppansa ja kaikki muutkin liiketoimensa. Nurmi osasi kirjan mukaan katsoa oman etunsa, eikä juossut ilman palkkioita. Juoksu-uran jälkeen hän rakennutti taloja Helsinkiin ja perusti vaatekaupan vaativille ja hyvin maksaville asiakkaille. Hän valvoi itse rakennuksiaan ja kauppaansa, eikä luottanut toisiin. Voitoistaan ja liike-elämän menestyksestään huolimatta hän piti kirjan mukaan itseään jollain tapaa epäonnistuneena. 

Kirjastosta lainaamani kirjan oli mahdollisesti lainannut ennen minua joku Paavo Nurmen sukulaissielu. Tällä henkilöllä oli nimittäin mielenkiintoinen tapa merkitä kirjaston kirjaan kaikki kirjoitusvirheet asianmukaisin oikolukumerkinnöin. Virheitä lienee löytynyt tyydyttävän paljon. En laskenut, mutta luultavasti niitä oli lähes kymmenen kappaletta. 

Kirjan edellinen lukija oli tarkka kuin Nurmi itse.

Kirjan teksti oli sujuvaa ja helppolukuistakin. Pidin tästä sen takia enemmän kuin Tossavaisen kirjasta. Jotenkin kirja ei kuitenkaan minusta kuvannut tyydyttävästi Paavo Nurmea juoksijana. Kilpailukuvaukset olivat paikoin aika tarkkoja, erityisesti se, mitä Nurmen pään sisällä tapahtui varsinkin tappion hetkellä. Olisin kuitenkin mielelläni lukenut enemmän Nurmen treenaamisesta. Ehkä siitä ei ole ollut materiaalia tarjolla, eikä kirjailija ole halunnut kuvitella sitä. Mene ja tiedä. Välillä kuitenkin tuli sellainen olo, ettei kirjailija itse ole juoksija. Siinä olin kuitenkin väärässä. Karo Hämäläinen on ultrajuoksija ja käy lenkillä lähes joka päivä.