Pahempi polvi

Onko urheilija ennalta määrätty kärsimään kipua ja vammoja? "Urheilija ei tervettä päivää nää", sanotaan. Ja "no pain, no gain". 

Kaupungin kuvatuin
näsiä.

Lausahdukset helpottavat ehkä jossain määrin henkistä tuskaa vamman ja kivun sattuessa. Tai sitten eivät. Kyllä minä ainakin joka kerta mietin, olenko normaali, kun johonkin kohtaan sattuu ja koskee. 

Nyt kipeytyi yllättäen vasen polvi. Se jo tutuksi tullut jännekipu on oikeassa jalassa, joten kai sitä elimistö hakeutuu tasapainoon tässäkin asiassa. Joskus ennen, kun pyöräilin enemmän, polveni kipeytyi samalla tavalla äkillisesti. Kipu kesti muutaman päivän ja meni sitten pienellä levolla pois. 

Niinpä lepuutin nytkin heti pari päivää. Mietin, olisiko kyseessä niin sanottu juoksijan polvi  tai jokin vastaava lihaksiston jumista johtuva juttu, ja googlettelin sopivia venytyksiä. Venyttelystä tuskin on haittaakaan, joten ensimmäinen liikuntaan viittaava toiminta viikolla oli puolen tunnin venyttelysessio. Muutenkin yritin venytellä huolella iltaisin. 

Juoksemista en uskaltanut kokeilla, vaikka ei minulla ole mitään todisteita siitä, että polvikipu johtui juuri juoksemisesta. Olen Tibialis posterior -vaivan kanssa ehkä vähän liiankin herkästi oppinut olemaan liikkumatta kokonaan, kun jokin paikka tulee kipeäksi. Välillä on ollut työ ja tuska löytää jotain edes sinnepäin sopivaa liikuntaa, kun kaikki kipeyttää jalkaa.

Keskiviikkoaamuna tuli mieleeni, ettei polvi ehkä ihan kaikesta liikunnasta välttämättä ota nokkiinsa.  Olin parhaillaan matkalla töihin, ja harmittelin mielessäni, että olisin oikeastaan voinut mennä kuntosalille. Sitten tajusin, että minua ei kyllä mikään estä menemästä salille, koska kello oli vasta 6.45. Paitsi oma saamattomuus tietysti. Sen kanssa taistelin hetken, mutta voitin sen, ja menin kuin meninkin salille puoleksi tunniksi. Polvi ei ollut moksiskaan. 

Sammakoilla on notkeat
polvet.

Loppuviikosta tulikin lihaskuntopainotteinen, koska juoksemaan en kuitenkaan uskaltanut. Keskiviikon salikäynnillä keskityin tietysti keskivartaloon. Samana iltana roudasin autonrenkaita renkaita vaihtavalle miehelleni. Ihan mukava kolmen vartin lihastreeni tuli siitäkin, kun sen kombinoi varastokomeron tavaroiden nosteluun edestakaisin. Seuraavana aamuna kehosta tuskin löytyi kivutonta paikkaa, mutta oli kuntosalicircuitin vuoro. Meillä oli ohjaajana sijainen, joka vetikin hiukan tavallista tiukemman treenin keskittymättä turhaan liikeratojen hienosäätöön. Perjantaina oli pakko pitää lihaksille lepopäivä. 

Ei liikkumisesta muuten mitään haittaa ollut. Etenkin kun oli firman liikuntaviikot, joilla pitää saada kokoon tietty määrä minuutteja viikossa, jotta saa osallistua arvontaan. Oli myös hyvä huomata, että polvikipu salliikin muuta liikuntaa, kunhan polvea ei taivuta liikoja.

Tänään uskaltauduin kävelylle, ja se tuntui niin mukavalta, että enköhän ensi viikolla uskalla jo juosta. Loistosää, aurinko, sammakot, leskenlehdet, näsiä, sinivuokot, mustarastaat ja peipposet kruunasivat kävelyn.