Olen aika huono telkkarin katsoja. Sosiaalisista syistä seuraan ajoittain yhtä tai kahta tv-sarjaa viikossa, ja se on ihan mukavaa, mutta periaatteessa pärjäisin myös kokonaan ilman televisiota.
Nyt on alkamassa urheilumaailman merkkitapaus, selostaja Antero Mertarannan Vain elämää -formaatin mukainen urheilijoiden (ja katsojien) kidutusohjelma Mertaranta ja legendat. Ei Mertarannassa sinänsä mitään vikaa ole, arvostan tietysti hyvää verbaliikkaa. Vain elämää -formaatti on kuitenkin aina aiheuttanut minussa niin syvää myötähäpeää, että olen mieluummin ollut katsomatta kyseistä ohjelmaa. Uumoilen myös, että yhdistettynä Antero Mertarannan legendaarisimpiin lausahduksiin Vain elämää -tyyppisen ohjelman aiheuttaman myötähäpeän määrä saattaa kasvaa ennenkokemattomiin mittoihin.
Mieheni, jolla ei ole mitään vaikeuksia katsoa Vain elämää, Wheelers' dealers'ia, ampumahiihtoa tai Marko Paanasen sisustusohjelmia, päätti, että minun on syytä katsoa Mertaranta ja legendat -ohjelmaa kehittääkseni sisäistä urheilijaani. En ole itse ihan yhtä varma, onko se tarpeen. Urheiluohjelmiin suhtaudun kyllä tätä nykyä ihan positiivisesti, välillä katson jonkun pätkän Urheiluruutuakin. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että joku muu katsoo urheilua, päin vastoin. Mutta miltä tuntuu Vain elämää -formaattiin sullottu ohjelma täynnä itkeskeleviä urheilutähtiä ja vielä ilman musiikkikappaleita, joita sentään jokusen olen alkuperäisestä Vain elämää -ohjelmasta pystynyt katsomaan?
Olen kuitenkin luvannut katsoa ensimmäisen jakson. Pitänee ottaa se osallistuvan havainnoinnin kannalta. Tänään kello 21 se alkaa.
No millainen oli?
VastaaPoista