perjantai 12. helmikuuta 2016

Mertaranta ja legendat

Mertaranta ja legendat -sarjan ensimmäinen osa oli pettymys kahdestakin syystä. Legendat eivät olleet niin legendoja kuin odotin, eikä Mertaranta ollut niin Mertaranta. 

Ensinnäkin ohjelma oli rakenteeltaan ja käsikirjoitukseltaan huonompi kuin odotin. Olin oikeasti toivonut, että ohjelmasta voisi oppia edes jotain Suomen urheiluhistoriasta. Odotin enemmän ja pidempiä nauhoituksia legendaarisista hetkistä. Odotin taustojen selittämistä systemaattisemmin. Legendat eivät saaneet elämää omasta tarinastaan. 

Ohjelmassa oli ensimmäisenä Marja-Liisa Kirvesniemen päivä. Hänestä olisi todellakin riittänyt monenlaista kertomista. Saattoikin johtua juuri asian paljoudesta, että ohjelmassa käsiteltiin monta asiaa todella lyhyesti. Toisaalta ohjelma käytti nykyisen tositeeveen tehokeinoja, jatkuvia toistoja samasta asiasta ja herkistelyä ennen ja jälkeen mainoskatkojen. Joihinkin kipeisiin muistoihin viitattiin vain epämääräisesti, mikä oli tietysti ymmärrettävää, mutta joko edellytti katsojalta aika hyvää muistia tai jätti katsojan epätietoisuuteen siitä, mistä oli kyse. 

Ohjelma ei myöskään toisaalta aiheuttanut sellaista myötähäpeää kuin pelkäsin ja odotin. Urheilijat ovat ilmeisesti jotenkin maanläheisempää väkeä kuin muusikot, mikä ei oikeastaan yllätä minua ollenkaan. Kukaan ei nimittäin itkenyt! Loistavaa! Edes helmikuun 2001 dopingskandaalin muisteleminen ei herkistänyt urheilijoita kyynelehtimään. Herkistyin itse melkein enemmän, jos nyt en itkemään, niin ainakin muistelemaan noita hetkiä. Odotin silloin viimeisilläni esikoistamme, ja seurasimme dopingtapahtumia tuoreella nettiyhteydellämme kotoa käsin. 

Sen enempää ohjelma ei kuitenkaan sykähdyttänyt. Siihen osallistuvista urheilijoista juuri kukaan ei edes urheilijana kiinnosta minua yhtä paljon kuin Marja-Liisa Kirvesniemi. Itse Mertarantakaan ei päässyt olemaan Mertaranta ja loistamaan lohkaisuillaan, vaan pitäytyi ihan tavallisen juontajan roolissa. Voin siis hyvillä mielin jättää jatkon katsomatta ilman, että sisäinen urheilijani menettää mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti