Maltti on valttia

Nyt olen kesätauon jälkeen käynyt taas säännöllisesti kuntosalilla kuusi viikkoa. Kirjoitin ensin "aktiivisesti", mutta ei sitä kyllä kovin henkisesti aktiiviseksi voi kutsua. Kuntosalilla on minusta edelleen hiukan tylsää, vaikka en haluakaan antaa sen vaikuttaa siellä käymiseen. 

Olen treenannut lihaksiani kahtena päivänä 45 minuuttia kerrallaan, muutamalla viimeisimmällä kerralla jopa 50-60 minuuttia. Olen siis vähitellen palannut siihen, että yksittäinen treeni on samanlainen kuin viime keväänä ennen jalkaongelman kärjistymistä. Nyt sillä erolla, että treenejä on viikossa kaksi aiemman yhden sijasta. Olen palannut myös kutakuinkin samoihin painoihin. 

Liikerepertuaarini on ollut hiukan viime kevättä laajempi, koska treeniaikaakin on ollut viikossa enemmän. Itselleni tuttuja liikkeitä olen siis lähinnä tehnyt, muutamin pienin muutoksin. 

Kuusi viikkoa on nyt antanut viitteitä kahdesta muistettavasta asiasta. Ensimmäinen asia on se, että treenaamiseni, josta puuttuu kestävyysliikunta, on varsin yksipuolista ja lihaksiin keskittyvää. Hyvää voi siis helposti tulla liikaa. Toinen asia on se, että kestävyysjuoksuun kuuluva ajoittainen "kevyt viikko" voisi olla hyvä myös tässä lihastreenipainotteisessa ohjelmassa. 

Viimeistä edellinen viikko oli lihasteni kannalta melko reipas. Kuntosalitreenit kestivät molemmat tunnin, lisäsin hiukan painoja, ja lisäksi viikonloppuna mökillä tekemäni hyötyliikunta, risusavotta, perunankaivuu ja trampoliinin kantaminen yhdessä poikani kanssa lisäsivät viikkoon pari tuntia lihastreeniä. Kuntosalilla testasin myös yhden treenin päätteeksi, miten monta kiloa jaksan nostaa penkistä. Ensimmäinen hydrobic-kerta, josta kerron lisää tuonnempana, toi sekin oman lisänsä viikon liikuntapalettiin. Alkoi väsyttää ja nälättää ja yläselän lihakset vetivät jumiin.    

Kerrankin huomasin ihan itse, että rauhallisempi viikko olisi nyt paikallaan. Siis ennen kuin ehdin rikkoa itseäni mitenkään. Ehkä vähitellen opin tuntemaan kroppani tässä suhteessa. Nyt viimeksi kuluneella viikolla lihastreenit olivat lyhyemmät, palasin edellisviikon painoihin ja hyötyliikunta on ollut minimissä. Ruoka-aikaankin olen yrittänyt olla kotona tai ehkä paremminkin työpaikalla ja muissa kotia paremmissa herkkupöydissä.   

Olen myös lisännyt viikkoon entistä keskittyneempiä venyttelysessioita, jolloin olen noin puolessa tunnissa venytellyt kaikki lihasryhmät läpi. Tai tämä on ehkä hiukan liian hienosti sanottu. Olen tehnyt kaikki venytykset, jotka osaan, on täsmällisempi ilmaisu. 

Olen ihan tyytyväinen, että liikuntaviikko hakee ja ehkä löytääkin muotoaan, enkä vielä ole liiemmin kipeytynyt. Rauhallisempi viikko näyttää tehneen tehtävänsä. Olisinkohan oppimassa jo malttia?