Blogin oli tarkoitus olla juoksublogi, mutta olen pystynyt juoksemaan sen kirjoittamisajasta alle puolet. En koe enää mielekkääksi kuvata kuntoutusta, jonka päättymisestä ei ole tietoa, ja joka toistuu enemmän tai vähemmän samanlaisena.
Toisaalta blogin oli tarkoitus olla kertomus matkastani sisäisen urheilijani etsinnässä. Tuntuu siltä, että sisäinen urheilija on tavallaan jo löytynyt. Erinäisistä vastoinkäymisistä huolimatta olen varma, että edelleen nautin liikunnan ilosta.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kesää! Ehkä tapaamme taas joskus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti