Olen ollut aika tyytyväinen kuntosalitreeniini, jonka olen saanut säännölliseksi ja joka tuntuu tuottavan myös tuloksia. Nostan jo joissakin laitteissa kolme kertaa enemmän rautaa kuin aloittaessani. Olen hyvin kiitollinen avusta, jota olen saanut alkusysäykseksi.
Vesijuoksua ja jumppaakin olen harrastanut viime viikkoina melko säännöllisesti, ja pari kertaa olen hiihtänytkin. Kaikesta sälästä on kertynyt 4-5 liikuntakertaa viikossa, mikä ei ole hullumpaa ottaen huomioon sen, etten pysty juoksemaan eikä pyöräkelejä ole.
Vesijuoksu on ollut ainoa kestävyyslajini viimeisen kuukauden ajan ja lisäksi olen liikkunut pääasiassa yksinomaan sisätiloissa. Koska juoksemisen kaipaaminen ei oikeastaan tunnu realistiselta, olen alkanut kaivata vanhaa kunnon työmatkapyöräilyä. Jokohan jalkakäytävät hiihtoloman jälkeen olisivat sulat?
Haaveilin siis tänään juoksemisesta, ihan vain maltillisesti hyvin pienestä pätkästä. Ja sitten, aivan odottamatta, monen ihan hyvän päivän jälkeen, jalka olikin kipeä jo aamusta. Käsittämätöntä, sillä edellinen päivä oli ollut täysi lepopäivä.
Ei auttanut kuin lähteä ulos haikailemaan hitaasti kävellen. Sain onneksi hyvää seuraa pojasta.
Kävelykään ei fysioterapeuttini mukaan ole välttämättä hyvä, mutta pari-kolme kilometriä jalka sentään kestää hyvin. Huomasin, että olen viime aikoina ulkoillut aivan luvattoman vähän.
Tulevalle hiihtolomalle on luvattu aurinkoista säätä. Minun on jotenkin keksittävä itselleni uusia ulkoilutapoja, jos juoksu ja hiihto eivät onnistu. Ideoita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti