Sitä minä vähän pelkäsinkin. Fysioterapeutti vain vahvisti epäilyni: olen lisännyt treeniä liikaa. Yritin änkyttää, että en minä sentään suoraan alkanut treenata viittä kertaa viikossa. Aloitin juoksemisen lokakuun lopussa kerrasta viikossa ja kymmenestä minuutista. Olen pyrkinyt koko marras- ja joulukuun lisäämään matkaa ja aikaa pääosin vain 10 % viikossa ja pitämään joka toisen viikon sellaisena, että matka ei kasva. Jalka on kestänyt tällä tahdilla ihan hyvin kolmekin juoksutreeniä viikossa.
Sitten kerroin fysioterapeutille, että viimeksi kuntosalilla tein vähän askelkyykkyjä ja jonkin verran varpaillenousuja. Kun minusta tuntui, että olisi aika tehdä jotain jaloillakin.
Fysioterapeutti huokasi. "Mene seisomaan tuohon ruksin kohdalle, ja ota sellainen hyvä seisoma-asento." Sitten hän testasi kyykkytaitojani. Oikea polvi kääntyi sisäänpäin. "Kyykkyjä aletaan tehdä vasta sitten, kun olet tarpeeksi treenannut näitä liikkeitä, mitä viimeksi sait. Liikkeiden pitää olla puhtaita. Ja ensin teet selkä seinää vasten ja varovasti." Kävimme läpi oikeita kyykkyasentoja. Fysioterapeutti kertoi myös, miten kehittää edellisellä kerralla saamiani liikkeitä. Lonkkaa vahvistavasta liikkeestä tulisi nyt dynaamisempi ja säären kiertoa tehtäisiin enemmän. Sain jumppaohjeita neljäksi viikoksi ja luvan maistella kyykkytreeniä hiukan jakson loppupuolella.
Oikeastaan olen ihan tyytyväinen fyssarikäyntiin tällä kertaa. Sain vahvistuksen epäilylleni liiasta treenistä, mutta uskon, etten ole vielä ehtinyt tehdä kovin paljoa vahinkoa. Jalkaa on särkenyt vasta ajoittain yhden viikon ajalla. Pienen levon jälkeen pystyn varmasti taas juoksemaan, kun muistan pitää lepopäivät.
Kun vain vielä viikonkin päästä muistaisin, ettei pidä hötkyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti