Retkellä jossain Helsingissä

Pari viikkoa sitten saimme työpaikan lounaspöydässä kuningasidean: tekisimme linturetken. Meitä oli muutama innostunut suunnittelemassa retkeä, mutta kaikki halukkaat työkaverit kutsuttiin mukaan. 

Kohteeksemme valikoitui Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue Viikissä. Alue on yksi Suomen tärkeistä lintualueista, ja siellä on useita lintutorneja. Päätimme tavata klo 7.00 Pornaistenniemen lintutornilla, jos ei sataisi. Ehdotin kyllä kello kuutta, mutta en saanut vastakaikua, joten suostuin siirtämään retkeä kello seitsemään. Retkelle löytyi asiantuntijaksi oma työkaverimme, joka harrastaa lintuja ja niiden valokuvausta. 

Eksyksissä ruovikossa.

Aamu valkeni kylmänä, mutta aurinkoisena. Olin itse päättänyt tulla paikalle autolla, koska se vaikutti sujuvimmalta tavalta niin aikaisin aamulla. Yöllä oli ollut pakkasta, ja minun piti raaputtaa auton ikkunat. Sen takia lähtöni myöhästyi hiukan, mutta olin kuitenkin juuri ja juuri ennen seitsemää paikalla, jonne olin suunnitellut jättäväni auton.

Olin etukäteen katsonut kartasta, miten löytäisin lintutornille. Reitti näytti ihan yksinkertaiselta. Ilmeisesti todellisuus ei kuitenkaan ollut yhtä yksinkertainen, koska lähdin vahingossa patikoimaan väärään suuntaan. Kuljin vanhan jätevedenpuhdistusuoman reunaa, eikä uomasta päässyt yli, joten ei auttanut kuin jatkaa polkua pitkin eteenpäin. Lähetin työkavereille viestin, että olen tulossa. 

Lintutorni löytyy viimein.

Kuljin uoman reunaa aika pitkään, mutta lopulta polku kääntyi sinnepäin, missä kuvittelin lintutornin olevan. Kysyin reittiä kahdeltakin vastaantulijalta. Kyllä, lintutorni olisi sielläpäin, minne olin matkalla. Toiveikkaana jatkoin patikointia, kunnes tulin risteykseen, jossa viimein oli viitta lintutornille. Olin jo melkein puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Parin sadan metrin päässä näin lintutornin ja kiihdytin vauhtia. Pettymykseni oli melkoinen, kun lintutornilla ei ollutkaan ketään. Havaitsin melkein heti lintutorniin kiinnitetystä kyltistä, että kyseessä on Keinumäen eikä Pornaistenniemen lintutorni. Olin aika pettynyt, kun olin kuvitellut hauskaa yhteisöllistä työhyvinvointiretkeä työkavereideni kanssa, ja vaeltelinkin ypöyksin ympäri Viikkiä. 

Keinumäen lintutorni.

Kiipesin torniin katsomaan maisemaa, ja tähyilin, näkyisikö jossain toinen torni. Sellaista ei näkynyt. Minun ei auttanut muu kuin lähteä tarpomaan takaisin autolle päin. Matkalla tutkin uudelleen karttaa, ja oivalsin viimein, mihin suuntaan minun olisi alunperin pitänyt lähteä. Tajusin olevani yli kilometrin päässä oikeasta tornista. Koska torni kuitenkin oli aika lähellä autoani, päätin yrittää löytää sen. 

Poikkesin polulta pusikkoon pienemmälle polulle vähän ennen auton parkkipaikkaa ja lähdin suunnistamaan sinne, missä kuvittelin tornin olevan. Hetken metsässä kierreltyäni ja kosteikkojen yli loikittuani näin kuin näinkin toisen lintutornin, jossa erotin ihmisiä. Ja se oli oikea torni!

Pääsin vielä näkemään ruskosuohaukan, joka lenteli pellon takana, ja nokikanoja, jotka uiskentelivat lahdella. Kuulin myös, mitä kaikkea työkaverini olivat bonganneet. Lohduttavaa oli, että kahvia oli vielä jäljellä. Eikä hullumpaa ollut sekään, että sain hyvää liikuntaa lintutorneja etsiessäni. Viikkiin voisi tulla toistekin ulkoilemaan. Nyt tiedän ainakin reitit kahdelle lintutornille. Seikkaillessani löysin myös Viikin arboretumin, jossa olisi kiinnostavaa käydä paremmalla ajalla.  

Näkymä oikeasta lintutornista.

Kotimatkalla harhauduin vielä väärälle polulle autoa etsiessäni, mutta se aiheutti vain pienehkön ylimääräisen kierroksen. Lisäksi sekoitin kotiinpäin ajaessani Pohjois-Pasilan ja Pohjois-Haagan, ja seikkailin autolla ainakin kymmenen minuutin ylimääräisen kierroksen pitkin Helsinkiä.

Pari päivää retken jälkeen työpaikalla keskusteltiin Yritysmaratonviestin osallistujista. Joukkueessa olisi vielä tilaa. Minähän haaveilin joskus osallistumisesta, mutta totesin jo viime vuonna, että joukkkueen taso oli noussut ulottumattomiini. Nyt löytyi uusikin syy siihen, ettei minun varmaan kannattaisi osallistua: kuulemma eksyisin kuitenkin matkalla.