Se on aika hyvä kysymys. Minähän noudatin vain ohjeita. Ja myönnetään, totaalisesti repsahdin liikkumisessa, osittain kivun pelossa. Olen tyytyväinen, ettei immobilisaatiota kestänyt kuitenkaan kuutta viikkoa kauempaa. Se olisi raunioittanut jalan kokonaan.
Olin siis ortoosin poisjättämisen jälkeen tilanteessa, jossa pystyin kävelemään muutaman askelen melkoisin kivuin. Mieli oli niin maassa, ettei koskaan tämän ruljanssin aikana.
Ensimmäisenä päivänä ortoosin jälkeen opin seisomaan kahdella jalalla, ja oikea jalka alkoi luontevasti nojata lattiaan istuessa. Illalla jalka oli julmetun kipeä kipulääkkeestä huolimatta, ja kipu tuntui myös jänteessä. Kävelin kepeillä varovasti oikeaan jalkaan varaten. Muutaman yksittäisen askelen pystyin ottamaan ilman keppejä. Pohkeessa oli ajoittain selvää treenin jälkeistä lihaskipua. Jalka oli kävely-yritysten jälkeen selvästi punaisempi kuin toinen jalka, mutta turvotus on poissa tai ainakin huomattavasti vähäisempää. Antikoagulanttilääkitystä ei enää tarvita.
Toisena päivänä totesin, että olen laihtunut kaksi kiloa ortoosin käytön aikana. Luin Terveyskirjastosta että 10 päivän vuodelepo saattaa surkastuttaa iäkkäiden lihaksia 1,5 kilolla. Kai minun 43-vuotiaana viettämäni kuusi viikkoa koko lailla liikkumatta vie helposti kaksi kiloa. Ainakin se jaloissa näkyy. Aloin taas tehdä kotona lihaskuntoliikkeitä, alkuun 5, 10 tai 15 minuuttia kerrallaan ja ihmettelin, miksen ollut tehnyt niitä koko ajan. Aika on vain mennyt ajalehtiessa sohvalla. Jalkaa särki illalla aika tavalla.
Kolmantena päivänä jalka kipuili aamusta ja turposikin, mutta päivän mittaan turvotus hellitti ja kipukin hiukan. Tuntui, että seisoin taas tukevammin kuin edellisenä päivänä ja otin muutamia askeleitakin.
Neljännen päivän aamuna jalka oli kuta kuinkin kivuton. Vaihdoin kyllä hiukan kipulääkitystäkin, mutta toivoa se joka tapauksessa antoi. Kävin ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla, joka houkutteli minua liikkeelle ilman keppejä. Sain myös yhden vahvistavan liikkeen, jota minun tulee tehdä kuminauhan avulla seuraavat kaksi viikkoa useita kertoja päivässä koko ajan lisäten. Kotona illalla liikuin jo useita pätkiä omin jaloin. Jalka tuntui hiukan kipeytyvän, mutta jää auttoi.
Viidentenä päivänä jätin kepit makuuhuoneeseen jo aamusta. Tavoitteena on kävellä omin avuin kotona koko päivä. Astun vielä aivan väärin, mutta uskon senkin vahvistavan jalan lihaksia.
Päivä kerrallaan, minä kävelen!
Minun kokemus on, että kuntoutuminen etenee, vaikka hitaasti. Ja kannattaa tehdä ne voimisteluliikkeet, joita käsketään, siitä on ilman muuta apua. Mulle tehtiin puhdistusleikkaus nilkkaan ja se auttoi paljon. Mutta en tietenkään tiedä olisiko parantunut ilmankin. Vuosi paranemiseen meni, mutta sen jälkeen ei mitään oireita. Tämän tarkoitus on kannustaa. Jaksa ja kuntouta, lopussa kiitos seisoo. Ulla
VastaaPoistaMinua lohduttavat kaikkein parhaiten juuri tuollaiset kertomukset, joissa vamma lopulta paranee pitkän ja sitkeän kitumisen jälkeen. Kiitos kannustuksesta! Motivaatio tehdä liikkeitä on onneksi korkealla.
VastaaPoista