keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Aivojen armoilla

Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus antoi viitteitä siitä, että liikunta vaikuttaa aivojen rakenteeseen.

Ei mikään yllätys minulle, joka yritän kiusata keski-ikäisiä aivojani opettelemalla liikkumaan. Aivoparkani, niiden tumakkeet olivat kaikessa rauhassa urautuneet varsin liikkumattomaan elämään. 

Jyväskyläläisten tutkimuksessa oli mukana kymmenen identtistä kaksosparia. Kaksosista toinen oli harrastanut liikuntaa viimeisten kolmen vuoden aikana, ja toinen ei. Vaikka identtisillä kaksosilla aivojen rakenne on oikeastaan täsmälleen samanlainen, magneettikuvauksella havaittiin selviä eroja kaksosparien aivoissa. Aivojen rakenne-erojen katsottiin johtuvan liikunnallisten kaksosten harrastamasta liikunnasta.   

Eroja havaittiin kahdella aivoalueella, tahdonalaisten liikkeiden säätelyyn osallistuvassa syvemmässä aivotumakkeessa, sekä toiminnan ohjaukseen osallistuvalla etuaivokuoren alueella. Liikunnallisten kaksosten aivoissa oli yksinkertaisesti enemmän harmaata ainetta. Suuremmat aivot siis, päättelisi maallikko. Juuri tuo liikkeiden säätely ja ohjaus olisi tutkimuksen mukaan siis paremmin kehittynyt niillä, jotka ovat sitä harjoitelleet.  

Tutkittavat olivat iältään 32–36-vuotiaita. Siihen ikään mennessä siis ainakin aivot olivat joko muokkautuneet liikunnallisiksi tai sitten eivät.
Kuulostaa oikeastaan melko masentavalta. Olenkohan jo toivoton tapaus? Jospa aivoni ovat jo jumittuneet täysin liikkumattomiksi ja oppimattomiksi?

Aivojen muovautuvuudesta ja kyvystä kasvattaa uusia neuroneita on onneksi jonkin verran näyttöä. Jään odottelemaan tutkimusta, jossa tutkitaan sohvaperunoiden aivojen kehitystä liikuntaa aloittaessa. Toivon vähän, että aivoni olisivat viimeisen vuoden aikana kuitenkin jo sen verran kehittyneet, etten enää kelpaisi siihen koehenkilöksi.

Tutkimuksen alkuperäisviite

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti