Juoksuaskeleita

Viikonloppuna oli tosi harmaata ja sateista. Pakko oli siis päästä ulos saamaan vähän valoa verkkokalvoille, jotta selviäisin suuresta inhokistani, kellojen kääntämisestä. Syksyinen kellojen kääntö on kuulemma vielä aamuvirkuille vaikeampaa kuin keväinen, mutta päiväaikaisen valossa oleskelun pitäisi auttaa. Minulla menee yleensä kahdeksi viikoksi elämä sekaisin siitä joka tapauksessa.

Ulos piti siis päästä. Päätin tehdä ”pitkän lenkin” pyörällä. Olen ottanut sykemittarin mukaan pitemmille pyöräretkille, jotta saisin peruskuntoharjoitteluani jotenkin ruotuun. PK-syke on lapsellisen helppoa pitää pyöräillessä, ja mittaria tuskin tarvitsee enää vilkaistakaan. Jotain pyöräilystä kuitenkin puuttuu. Ei siitä tule yhtä ihana olo kuin juoksemisesta, vaikka se mukavalta tuntuukin.

Positiivista oli, että sain edes jonkinlaista liikuntaa tuolla puolentoista tunnin lenkillä. Tulin myös löytäneeksi uusia potentiaalisia juoksupolkuja, koska pyörällä pääsee kauemmas kuin juosten. Eikä jalka kipeytynyt entistä enempää. Se on kylläkin nyt uusien venyttelyohjeiden jälkeen ollut taas tasaisen arka ja ehkä ajoittain myös hiukan leposärkyinen.

Pyöräilyn lisäksi päätin fysioterapeutin ohjeiden mukaan kokeilla juoksemista viikon venyttelyn jälkeen. Maltoin tuskin odottaa, että sain päivän etätyöt pulkkaan ja pääsin pyöräilemään pururadan äärelle. Ohje nimittäin oli, että pitää juosta mahdollisimman pehmeällä alustalla, ei missään tapauksessa asfaltilla. Lisäksi fysioterapeutin ajatus oli, että juoksussa on lyhempi askel kuin reippaassa kävelyssä, ja jänteeni pitäisi kestää sitä esimerkiksi sauvakävelyä paremmin. Otin siis tälläkin kertaa sykemittarin mukaan, ja pyrin juoksemaan mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti.

Olihan se taivaallista. Jalka käyttäytyi ihan mallikelpoisesti koko ruhtinaallisen kahden kilometrin juoksun ajan. Tai oikeastaan juoksin 1,5 kilometriä ja puoli kilometriä. Välissä piti nimittäin pysähtyä silittelemään yhtä hellyydenkipeää kissaa. Loppumatkan kävelin hitaasti jalkaa varoen ja euforiasta nautiskellen. Iltapäivän ja illan jalka oli hiukan arka. Seuraavana aamuna kipu oli rauhoittunut, mutta koko päivä kuitenkin meni miettiessä, onko se kipeä vai ei. Toisena iltana juoksun jälkeen tuntui jo kuitenkin siltä, että uskallan ehkä kokeilla ensi viikolla uudestaan.