Sisäinen urheilija testaa: Kannelmäen kuntolenkki

Helsingin kaupunki näyttää panostaneen uusiin ulkoliikuntapaikkoihin ainakin Länsi-Helsingissä, esimerkiksi Pirkkolassa, Pohjois-Haagassa ja Lassilassa. Mikäs sen mukavampaa kuin treenata kesällä ulkona muutakin kuin juoksua. Pääkaupunkiseudun ulkoliikuntavälineet löytyvät myös kartalta. Tätä kirjoitettaessa Kannelmäkeen kuluvan kesän aikana rakennetut liikuntapaikat olivat vielä niin uusia, ettei niitä ollut merkitty karttaan. Kävin kiertämässä tuon tuliterän kuntolenkin lomapäivän iloksi. 

Kannelmäen kuntolenkki on 2,9 kilometriä pitkä ja siinä on seitsemän erilaista liikuntapistettä eri lihasryhmien treenaamiseen. Reitti alkaa Kannelmäen liikuntapuistosta, eli tuttavallisemmin Alikselta. Kuntolenkin kartta löytyy joka liikuntapisteestä, ja reitti on lisäksi merkitty sinisin tarroin lyhtypylväisiin. Tarroista ilmenee reitin pituus sekä sijainti reitillä. 

Kannelmäen kuntolenkki.

Kuntolenkki on
hyvin merkattu.

Aloitin Alikselta, kuten oli tarkoituskin. Siellä olevat ensimmäisen kuntoilupisteen kuntoilulaitteet on nimitetty ulkokuntosaliksi, ja aika monta laitetta siellä onkin. Ulkokuntosalin lisäksi pisteessä on tasapainolaitteita ja laitteita "toiminnallista harjoittelua" varten, mitä se sitten lieneekään. 

Kokeilin ensin selkäpenkkiä, joka oli minulle liian korkea. Sitä olisi ohjetarrojen mukaan pitänyt pystyä säätämään, mutta se ei näin epätekniseltä kuntoilijalta ensikokeilulla onnistunut. Vatsalihaksille oli oma penkkinsä, ja niiden treenaus onnistui mallikkaasti. Lisäksi ihmettelin pystysoutulaitetta ja sain kuin sainkin säädettyä sen niin kevyelle, että treeni onnistui. Alkoi siitä huolimatta vähän tuntua siltä, että on jokunen kuntosalikerta tainnut jäädä väliin. Kyykkylaitteeseen en uskaltanut edes koskea, koska edellinen treenaaja oli mies, ja painot olivat hänelläkin lähes kevyimmässä mahdollisessa ääriasennossa. Pienellä yllytyksellä olisin saattanut kokeillakin, mutta motivaatio oli nollissa. Rintaprässi jäi samasta syystä testaamatta. Päätin jatkaa matkaa, jotta ehtisin katsoa kaikki liikuntapisteet läpi. 

2. Intervallirata

Karttaa tutkittuani osasin valita oikean
suunnan. Sen varmisti matkan varrelta löytämäni sininen tarra. 

Numerolla kaksi merkitty kuntolenkin osa jäi minulta kuitenkin kokonaan huomaamatta, kun viiletin sen ohi. Juoksun sijasta olin liikkeellä sauvakävellen. En ole pitkään aikaan sauvakävellyt, mutta keksin viime viikolla, että voisin sillä lisätä viikkoon yhden kerran peruskestävyystreeniä rasittamatta jalkaa ylen määrin. Kuntolenkin kakkososa oli loivaan ylämäkeen tehty sadan metrin intervallirata. Kävin jälkeen päin ottamassa kuvan mäkeen tehdyistä maalauksista. Kyllähän siinä reippaan treenin vetäisi, vaikka itselläni onkin tällä hetkellä tarve vähän pidempiin intervalleihin. 

3. Pölkkytreenipaikka

Pisteessä kolme oli leuanvetotanko, tasapainopuomi ja pölkkylaite. Tasapainopuomi minulta jäi kokonaan huomaamatta, enkä edelleenkään ole aloittanut pitkään haaveilemaani leuanvetotreeniä. Keskityin siis pölkkyihin. Niitä olen aina ihmetellyt. Mielikuvitukseni ei oikein riitä keksimään kuin noin kolme liikettä, joita niillä varmuudella voisi tehdä. Niistäkään yhtä en uskaltanut kokeilla, koska tiesin saavani siitä liian helposti kipeän olkapään. Nuo kaksi liikettä kolmena sarjana saivat kuitenkin käsivarsien ja yläselän lihakset mukavasti tuntumaan. 

Pisteessä neljä oli tasapainopuomeja. Mitenkään tarkemmin asiaa tuntematta osa niistä näytti minusta lasten leluilta. Ei sillä, etteikö tasapaino olisi heikko kohtani ja hyvinkin treenaamisen arvoinen. Tyydyin kuitenkin tekemään tässä kohtaa yhdellä puomilla yhden jalan kyykkyjä. Siihen puomi vieressä olevine tukitankoineen soveltuikin hyvin. Lapsena olisin varmaan kiivennyt tasapainoilemaan sille tukitangolle. Nyt jätin moisen väliin.

5. Roikkuminen ei
napannut.

Pisteessä viisi oli lisää vatsa- ja selkälihaspenkkejä. Toiveikkaana kokeilin selkälihaspenkkiä, mutta sekin oli liian korkea, eikä sitä voinut säätää. Päättelin, että selkäpenkit oli tarkoitettu miehille, koska olen koko lailla keskimittainen nainen.

Lisäksi pisteessä viisi oli Street workout -telineitä, joissa olisi pitänyt Tarzanin - tai paremminkin Janen - tyyliin heilahdella oksalta toiselle. Jätin senkin väliin, koska paikalla oli yleisöä. Voi olla, että olisin tipahtanut ensimmäisen oksan jälkeen. Pitää ehkä käydä joskus illan pimeydessä testaamassa.

6. Jalkaprässi

Pisteestä kuusi löysin jalkaprässin, jossa painona on oma paino. Mielestäni tuollaisessa ulkoprässissä oma 54 kiloani tuntuu paljon kevyemmältä kuin kuntosalin jalkaprässiin laitettu 50 kiloa. Ennen en ollenkaan ymmärtänyt tuollaisen ulkoprässin merkitystä. Mutta nyt olinkin käynyt soutamassa kirkkoveneellä. Jalkaprässissähän idea on pitkälti sama, tietysti lukuun ottamatta käsien liikettä. Soutamassa käytyäni ymmärsin nyt, että tarpeeksi monta jalkojen koukistusta tehtyäni alkaa varmasti tuntua. Tällä kertaa riitti 150. Soutureissulla taisi tulla tehtyä moninkertaisesti enemmän.

Liian korkea
selkäpenkki. 

Viimeisessä pisteessä seitsemän oli vielä yksi selkäpenkki, jota kokeilin toiveikkaana useamman selkälihasrullauksen verran. Sekin osoittautui kuitenkin liian pitkäksi, tai sitten minä olin liian lyhyt. Lisäksi pisteessä oli useammankorkuisia korokkeita, joissa olisin hyvinkin osannut tehdä monenlaisia askellusharjoituksia. Jätin ne kuitenkin tällä kertaa väliin, koska tarkoitus oli rasittaa jalkaa vähemmän kuin normaalilla juoksulenkillä. Pisteestä seitsemän sauvoinkin sitten jo kotiin.

Tätä kirjoittaessa tulee sellainen olo, että jätin väliin niin monta laitetta, ettei kierroksestani ollut minkäänlaiseksi treeniksi. Mutta orastava lihaskipu nyt treeniä seuraavana päivänä kertoo toista. Ainakin tuli ilmeisesti tehtyä jotain sellaista, mitä en hetkeen ollut tehnyt. Saatan mennä kokeilemaan uudestaankin. Ehkä opin lisää laitteiden säädöistä ja uskallan kokeilla jotain, mitä nyt en kokeillut.