Ei mikään yllätys minulle, joka yritän kiusata keski-ikäisiä aivojani opettelemalla liikkumaan. Aivoparkani, niiden tumakkeet olivat kaikessa rauhassa urautuneet varsin liikkumattomaan elämään.
Jyväskyläläisten tutkimuksessa oli mukana kymmenen identtistä
kaksosparia. Kaksosista toinen oli harrastanut liikuntaa viimeisten kolmen
vuoden aikana, ja toinen ei. Vaikka identtisillä kaksosilla aivojen rakenne on
oikeastaan täsmälleen samanlainen, magneettikuvauksella havaittiin selviä eroja
kaksosparien aivoissa. Aivojen rakenne-erojen katsottiin johtuvan
liikunnallisten kaksosten harrastamasta liikunnasta. Eroja havaittiin kahdella aivoalueella, tahdonalaisten liikkeiden säätelyyn osallistuvassa syvemmässä aivotumakkeessa, sekä toiminnan ohjaukseen osallistuvalla etuaivokuoren alueella. Liikunnallisten kaksosten aivoissa oli yksinkertaisesti enemmän harmaata ainetta. Suuremmat aivot siis, päättelisi maallikko. Juuri tuo liikkeiden säätely ja ohjaus olisi tutkimuksen mukaan siis paremmin kehittynyt niillä, jotka ovat sitä harjoitelleet.
Tutkittavat olivat iältään 32–36-vuotiaita. Siihen ikään
mennessä siis ainakin aivot olivat joko muokkautuneet liikunnallisiksi tai
sitten eivät.
Kuulostaa oikeastaan melko masentavalta. Olenkohan jo
toivoton tapaus? Jospa aivoni ovat jo jumittuneet täysin liikkumattomiksi ja
oppimattomiksi? Aivojen muovautuvuudesta ja kyvystä kasvattaa uusia neuroneita on onneksi jonkin verran näyttöä. Jään odottelemaan tutkimusta, jossa tutkitaan sohvaperunoiden aivojen kehitystä liikuntaa aloittaessa. Toivon vähän, että aivoni olisivat viimeisen vuoden aikana kuitenkin jo sen verran kehittyneet, etten enää kelpaisi siihen koehenkilöksi.
Tutkimuksen alkuperäisviite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti