Uusi diagnoosi

”Mistä ihmeestä sä olet saanut päähäsi, että sen varpaan pitää olla ylhäällä?” fysioterapeutti ihmetteli, kun näytin hänelle, miten olin tehnyt viimeksi saamiani harjoitteita. ”Eihän siinä ollut kuin tarkoitus ensin hakea se tyvinivelen kontakti ja sitten tehdä liike varvas alhaalla.”

Enemmän olisin ihmetellyt, jos olisin onnistunut kerralla oppimaan kolme viikkoa aiemmin saamani liikkeet. Kokonaisuuteen fysioterapeutti oli kuitenkin tyytyväinen, ja oli näkevinään edelleen kehitystä isovarpaan tyvinivelen alustakontaktissa. Liikkeetkin olivat varpaan väärästä asennosta huolimatta menneet muuten kohtuullisen oikein. Minä en vain millään käsitä, miten fysioterapeutti voi mukamas nähdä jotain kehitystä kolme viikkoa aiemmin käyneen asiakkaan yhdessä nivelessä, kun hänellä on välissä käynyt kymmeniä muita asiakkaita. Työkaveri ehdotti, että kyse on fysioterapeuttien ammattitaidosta saada asiakas puhumalla tuntemaan, että hänestä pidetään huolta. Saattoi onnistuakin.

Mielelläni tietysti uskoisin, että jotain kehitystä on oikeastikin tapahtunut. Saattaa olla, ettei jalka olekaan enää ihan yhtä usein kipeä kuin kolme viikkoa sitten. Ihan terve se ei toki vielä ole, mutta ehkä jotain kehitystä on tapahtunut. Olen pystynyt kohtalaisen täysipainoisesti harrastamaan pyöräilyä ja kuntosalia. Olen myös uskaltautunut hieman kävelemään, muutaman kilometrin kerrallaan. Viikonloppuna jopa juoksin kokonaisen kilometrin. En edes ala kuvailla siihen liittyneitä tunteita.

Fysioterapeutti kehotti minua tällä kertaa kävelemään käytävää pitkin edestakaisin. ”Otan nyt kyllä vähän omaan piikkiin, kun en tätä huomannut” hän harmitteli. Se oli oikean jalkani varpaiden asento. Asia sinänsä ei ollut minulle ollenkaan uusi. Olen jopa yrittänyt kiinnittää juostessani erityistä huomiota siihen, että jalkaterä osoittaisi kohtisuoraan eteenpäin. Mutta väkisinkin se harittaa hiukan oikealle.

Fysioterapeutti väänteli molempia sääriäni ja tuli siihen tulokseen, että vasen kääntyy oikealla tavalla, mutta oikeassa jalassa on heikko sisäkierto ja jalka on jäykkä. Diagnoosi meni siis tavallaan uusiksi, tai ainakin diagnooseja tuli lisää.

Sain taas harjoitteita kolmeksi viikoksi. Nyt minun pitää istua pöydällä niin, että jalat roikkuvat ilmassa, ja kääntää oikeaa jalkaa sisäänpäin. Vaikeus on siinä, ettei pelkkä nilkka saisi kääntyä, vaan koko säären pitäisi liikkua akselinsa ympäri noin viisi astetta. Lisäksi saan edelleen tehdä aiemmin oppimiani harjoitteita. Pääsin myös etenemään: varpaillenousuja tehdään tästä lähtien myös seisten oikealla jalalla.

Fysioterapeutti sanoi useaan kertaan, ettei suosittele minulle mitään pohjallisia. Vaiva on toiminnallinen, ja sitä yritetään hoitaa jalan toimintaa muuttamalla. Elän toivossa, että se onnistuu.