Lääkäri, todistus ja puolimaraton

Yskä ei parantunut Vantaan maratoniin mennessä. Niinpä en juokse minkään mittaista matkaa tänään.  

Juoksutapahtumaan ei ole pakko osallistua, mutta rahojaan osallistumattomuuden takia ei yleensä saa takaisin. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska rahojen palauttaminen aiheuttaisi valtavasti työtä järjestäjille. Joskus järjestäjä tulee vastaan siten, että osallistumisen voi siirtää toiselle juoksijalle tai seuraavaan vuoteen. 

Minä olen viime aikoina tutustunut seuraavaan vuoteen siirtämisen ehtoihin. Haaga Runilla, jonka missasin kaksi viikkoa sitten saman yskän takia, siirron ensi vuoteen olisi voinut tehdä viimeistään viikkoa ennen lääkärin tai sairaanhoitajan todistuksella. Vantaan Maratonilla siirron voi tehdä lääkärintodistuksella viikon sisällä tapahtuman jälkeen. 

Lääkärintodistuksen tarve juoksutapahtumien siirtämisissä on kaksipiippuinen juttu. Järjestäjien kannalta on ymmärrettävää, että kaikenlaisiin muutoksiin on mahdollisimman korkea kynnys. Lääkäriin ei ole ihan helppo mennä, ja aikuisen pitää lääkärikäynnistä yleensä maksaakin jotain. Yksityislääkäriä ei juoksutapahtumien siirtoon tietenkään kannata käyttää. Työterveyslääkäri ei välttämättä maksa työntekijälle mitään, joten voi olla, että lääkäriä kuitenkin hyödynnetään tällaisissakin tilanteissa. 

Totta kai on olemassa tilanteita, joissa lääkäriin on mentävä ihan taudin takia, ei pelkästään juoksutapahtuman siirron takia. Tällöin lääkärintodistuksen kirjoittamiseen ei kulu kovin paljoa ylimääräisiä resursseja. Ja toisaalta tapahtuman siirto seuraavaan vuoteen saattaa olla juoksijalle eduksi. Mutta onko oikein käyttää lääkärin ammattitaitoa ihan pelkästään sen toteamiseen, että juoksijalla on yskä?

Otin asian puheeksi parin lääkärin kuullen erään työkokouksen tauolla. Ammattiliiton edustaja pyöritteli päätään. Olimme yhtä mieltä siitä, että lääkäri joutuu välillä todistamaan asioita, jotka voisi paremmin ja helpommin todistaa joku toinen, tai joista hänellä ei ole aavistustakaan. Lääkärintodistuksia myös vaativat mitä erilaisimmat tahot. Kaverin Facebook-sivulla keskusteltiin taannoin aiheesta. Todistusta oli tarvittu esimerkiksi parisuhdekurssin tarpeen, kasvissyönnin tai pyörätuoliluiskan tarpeen todentamiseen.

Lääke ei riittänyt, vaan tarvittiin todistus.

Juoksutapahtuman siirrossa tietysti todistetaan sairauden olemassaolo. Mutta tavallisen flunssan nyt voisi todistaa kuka tahansa, ei siihen lääkäriä tarvita. Lisääntyisivätköhän juoksutapahtumien siirrot merkittävästi, jos tapahtumat voisi siirtää puolison tai vanhemman tai vaikka kahden naapurin todistuksella? Haaga Runin käyttämä sairaanhoitajan todistuskin olisi kätevämpi järjestää kuin lääkärin, koska sairaanhoitajia on jokaisen lähipiirissä. Minullakin olisi, mutta missasin Haaga Runin siirron siksi, että luin ehtoja päivän myöhässä. 

Luulisi, että sairaista suurin osa juoksisi mielellään, jos voisi. Toisaalta siirto voisi houkutella niitä, jotka kokevat, että treenit eivät ole osuneet ihan kohdalleen. Silti kallistun veikkaamaan, että tässä kohtaa voisi säästää lääkäriresursseja varsin vähin kustannuksin.

Vantaan maratonille nyt kuitenkin tarvittiin lääkärintodistusta. Ensin aioin antaa jutun olla ja ottaa rahojen menetyksen omaan takkiini. Mutta sitten päätin kuitenkin kysyä. Tuttu lääkäri lupasi ystävällisesti kirjoittaa todistuksen ja lähettää sen minulle seuraavana päivänä. Hän totesi yskäni istuttuaan samassa kokouksessa koko aamupäivän. Lupasin, että vastaan diagnoosista ja hoidosta itse, eikä niihin tarvitse ottaa kantaa. Lääkärille jäi siis paperityö, skannaus ja sähköpostin lähettäminen, joiden osuutta ei pidä väheksyä. 

Voin ystäväni avun vuoksi nyt olla iloinen siitä, että minulla on toivoa Vantaan Maratonista ensi vuonna.