Yle uutisoi pari viikkoa sitten kansainvälisen tutkimusryhmän tekemästä tutkimuksesta, jossa päädyttiin johtopäätökseen, että liikunnallinen passiivisuus on lihavuuttakin vaarallisempaa.
Aikaisemmin olen oppinut asian vähän toisin päin: lihavatkin voivat olla terveitä. Tämän totesi suomalainen tutkimusryhmä yhtenä ensimmäisistä maailmassa. Tässä tutkimusuutisessa ei toki vakuutettu, että laihat olisivat aina terveitä. Mutta varsin hyvinhän meille on saatu perille, että lihavuus on vaarallista ja hoikkuus terveellistä.
Minun ei ole koskaan tarvinnut taistella ylipainon kanssa, pikemminkin päin vastoin. Olen luullakseni onnekas, sillä pidän syömisestä ja varsinkin makeasta. Kuulun siis niihin, jotka saavat pistää suuhunsa mitä tahansa, eivätkä koskaan liho. Yksi poikkeus tähän historiassani on: kuopusta odottaessani olosuhteiden pakosta lähes yksinomaan makasin kolme kuukautta, ja sain lähes 25 kiloa lisää painoa.
Mikael Fogelholmin mukaan syntymälaihuus johtuu vilkkaasta energiankulutuksesta ja herkästä kylläisyyden sääntelystä. Sitä olen itsekin uumoillut. Aineenvaihduntani on vilkas ja syön yleensä vain silloin, kun olen nälkäinen. Yhtä Fogelholmin listaamaa asiaa en kuitenkaan ole aiemmin tiennyt: myös luonnostaan laihojen lihassoluissa on jotain, mitä muiden lihassoluissa ei ole. Luonnostaan laihoilla on enemmän hitaita lihassoluja, mikä osoittaa taipumusta kestävyysurheiluun!
(Minkähän takia hitaat lihassoluni eivät takaa virheettömiä jänteitä? Luonnonlahjakkuuteni kestävyysjuoksijana menee nyt pahan kerran hukkaan.)
Fogelholm on varmaankin oikeassa sanoessaan, ettei laihuudesta ole mitään haittaa, mutta ilmeisesti siinä ei ole ihan koko totuus. Laihuus yksin ei siis riitä. Terveyteen tarvitaan myös liikunnallista aktiivisuutta. Sellaista tiedeuutista on mukava lukea, kun on liikunnallisesti aktiivinen.
Yhtä mukava on jalkavaivaisena lukea artikkelia, jossa kerrotaan kahden tai kolmen rauhallisen juoksukerran viikossa estävän paremmin kuolleisuutta kuin kovempi juokseminen useammin. Nyt tuntuu, että voisin hyvin tyytyä niihin kolmeen kertaan viikossa, jos minulla ne olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti