Valitin edelleen, ettei treenaaminenkaan ole auttanut, vaikka olen tehnyt viimeisimmät lonkkaa vahvistavat liikkeet tosi tunnollisesti. "Pitäisi siis keksiä, mikä sitä kipua ylläpitää", totesti fysioterapeutti, kun valitin jalan taas kipeytyneen. Viimeisin kipeytyminen tuli heti täydellisen lepopäivän jälkeen. Ei fysioterapeuttikaan alkanut arvailla syytä, vaan käski minut pitkälleni pöydälle.
"Käsitellään nyt tämä, ei se haittaakaan" hän sanoi. Meinasin väittää vastaan, kun muistin edellisen kerran mustelmat. "Suuntaa ajatukset talvilomaan", hän sanoi. Sitten hän paineli ja kiskoi kantapäätäni. Ei se onneksi paljoa sattunut, jos ei auttanutkaan. "Kyllä tämä kipu selvästi täällä tibialis posterior -jänteessä on" hän sanoi. Olin samaa mieltä, ihan oikean kohdan hän on bongannut. Tehokas hoito vain vielä puuttuu. Jännettä voisi kuulemma yrittää hieroa jääpalalla, se voisi vähentää tulehdusta ja kipua. Jää kyllä auttoi silloin viime kesänä, kun jalka oli juuri kipeytynyt, mutta nyt sen käyttö tuntuu vain oireenmukaiselta hoidolta.
Sitten pääsimme puhumaan harjoittelusta. Fysioterapeutti sanoi, että kuluneiden viiden viikon treenaamisella on vahvistettu lihaksia. Seuraavaksi tehdään kyykkytreeniä, joka on askel toiminnallisempaan suuntaan.
Treenasimme peilin edessä. Fysioterapeutti ohjasi jalkani asentoa. Hän yritti opettaa minut ymmärtämään, miten jalan holvikaari, sääri ja reisi ovat oikeassa linjassa ja työskentelevät oikein. Kyykistyin tottelevaisesti. "Nyt keskity holvikaareen!" "Nyt holvikaareen ja reiteen!" "Nyt reiteen ja sääreen!" Välillä meni hyvin ja välillä huonosti. Itse en juuri oikeasti huomannut, mihin milloinkin keskityin. Sain siitä huolimatta seuraavan kuukauden ajaksi läksyksi minuutti kyykkyjä muutaman kerran päivässä. Nyt treenaan molemmat jalat maassa. Jos menee hyvin, etenen seuraavalla kerralla yhden jalan treeniin. "Yhden jalan liikkeet muistuttavat jo kävelyn ja juoksun askelta."
Taidan alkaa edistyä. Aloitin nämä kävelytreenit elokuussa, puoli vuotta sitten. Kohta pääsen ehkä treenaamaan jo kävelyaskelta.
Olisko pienen turhautumisen elementtejä fysioterapiakokemuksissasi...
VastaaPoistaEhkä pieniä. Lihaksiin ja luihin liittyvät asiat ovat minulle jotenkin vieraita. Ei ole aavistustakaan, kauanko aikaa niihin voi mennä, joten puuttuu perspektiiviä. Onko puoli vuotta tai vuosi normaalia? Sinänsä fyssari vaikuttaa ihan pätevältä ja tuntuu pääasiassa tietävän, mitä tekee, eikä ainakaan paljasta epävarmuuttaan. Ei minulla oikein ole vaihtoehtojakaan, ja työnantajahan tuon maksaa (mikä voi sitten tietysti aiheuttaa uusia omantunnonvaivoja).
VastaaPoista