Minun suuntautumiseni vesijuoksuun on ollut pakon sanelemaa. Vesijuoksua jalkani kestää kohtuullisesti, ja se lieneekin lähin mahdollinen juoksua muistuttava laji. Lisäksi uimahalli on melko lähellä ja kynnys vesiurheiluun on minulle matala, koska olen aina pitänyt uimisesta.
Vesijuoksu voi Liisa Hyssälän kokemuksesta huolimatta kuulemma olla yhtä hyvää treeniä kuin juokseminen.Viimeisimmät vesitreenini ovat kestäneet noin tunnin. Pari kertaa olen tehnyt intervallitreeniäkin Veteraanijuoksijan aiempien oikeaa juoksemista koskeneiden neuvojen mukaan: neljä neljän minuutin vetoa ja välissä neljän minuutin palautus. Minuutteja seuraillessa aika altaassa tuntuu kuluvan nopeammin.
Kysymyksiäkin on. Minulla ei ole aavistustakaan, miten sykkeeni käyttäytyy altaassa. Syke on kuulemma vedessä 10-15 pykälää matalampi kuin juostessa, mutta on vaikea arvioida, millainen se milläkin vesijuoksuvauhdilla on. Tekniikkaa olen koettanut lueskella netistä ja pohtia juostessani, mutta totuushan on, että en koskaan saa ensimmäisellä kerralla mitään urheiluliikettä tehtyä oikein. Myös kehon väsymistä on hankala arvioida. Vedessä on niin kevyt juosta. Pitkän treenin jälkeen olen kuitenkin ihan jäykkä ja jäässä ja kotiin päästyä huomaan, että väsyttää. Vettäkin menee helposti puoli litraa treenin jälkeen.

Hyvistäkin nettivinkeistä huolimatta vesijuoksutreenin kokonaisuus olisi tärkeä saada hanskaan. Sen opin viime kesänä juoksukirjoja lukiessani. Taidan seuraavaksi mennä kirjastoon lainaamaan jonkin vesijuoksukirjan.
Netistä löytyi myös tieto, että vesijuoksu on MM- ja SM-laji. Minä kaahasin altaassa viimeksi jo kaikkien muiden vesijuoksijoiden ohi. Kisaamaanhan tässä kohta pitäisi päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti