Pari postausta sitten pohdin, miten hiihtolomaa voisi viettää ulkoillen, jos ei pysty hiihtämään, kävelemään tai juoksemaan. Hiihtolomani oli oikein mukava, vaikka minun pitikin käyttää mielikuvitusta, jotta pääsin nauttimaan ulkoilmasta.
Seuraavassa on lista keksimistäni ulkoaktiviteeteista.
1. Makkaranpaistoretki Luukin ulkoilualueelle.
Tavoitteena oli kävellä mahdollisimman vähän ja paistaa makkaroita ja vaahtokarkkeja. Pääsimme autolla Vihdintietä pitkin puolen kilometrin päähän Halkolammen nuotiopaikasta. Puoli kilometriä oli jalalleni riittävä kävelymatka. Aurinko paistoi ja kaksi setää oli juuri lopettelemassa makkaranpaistoaan nuotiopaikalla, joten pääsimme valmiille tulille. Lapset (oma ja lainalapsi) pitivät hyvin huolen omasta liikunnastaan laskemalla mäkeä ja
juoksentelemalla järven jäällä. He laittoivat myös itse ruokansa, ei tarvinnut kuin antaa käteen makkaratikku. Mainio hiihtoloma-aktiviteetti.
2. Rollaattoritreeni
Säästä toista jalkaa ja käytä toista, oli periaatteeni tässä treenissä. Lainasin tyttäreni kanssa äitini ulkorollaattoria, jota äitini on käyttänyt kauppakassinaan jo monta vuotta, vaikkei hänellä olekaan liikkumisongelmia. Otimme rollaattoriretkeilyn ihan liikunnan kannalta. Se olikin hyvä asenne, sillä rollaattori oli yllättävän raskas 26,5 kg:n lisäpainolla varustettuna lumikelissä. Meillä meni 3,5 kilometrin lenkkiin 45 minuuttia ja silti olin yltä päältä hiessä. Erinomainen liikuntamuoto.
3. Potkukelkkailu
Potkukelkkailussa periaate oli sama kuin rollaattorissa. Minun tapauksessani seisoin kipeällä jalalla ja potkin terveellä. Kelkalla teimme vain lyhyen lepopäivälenkin, nimen omaan ulkoilun takia. Jalka kesti samana päivänä vielä toisenkin pienen sukulaisvierailun potkurilla. Takaisin potkuria piti tosin kantaa suurin osa matkasta, koska oli alkanut sataa ja hiekoitushiekka oli tullut näkyviin.
4. Lumiukon rakennus
Lapsuuden touhut on joskus hyvä palauttaa mieleen. Lumiukkoa rakentaessa sai mukavasti raitista ilmaa, mutta joutui liikkumaan minimaalisen vähän. Lumiukon rakentaminen ei ole välineurheilua: maksullisista tarvikkeista tarvitaan ainoastaan porkkana, muut välineet on talvisaikaan löydettävissä ulkoa.
Tämän kaltaisissa ulkoaktiviteeteissa on tietysti hyötyä, jos lähipiirissä on tietyn ikäisiä lapsia tai vanhuksia. Lapsista saa hyvän alibin erityisesti lumiveistoharrastukseen. Vanhuksilta puolestaan saa lainaan välineistöä, jota ei välttämättä itse ole tullut hankkineeksi. Lapsia tai vanhuksia ei kuitenkaan tarvitse olla omasta takaa. Eräs minulle tärkeä ihminen sanoi kerran, että silloin huomaa kotiutuneensa uudelle paikkakunnalle, kun on saanut lapsikavereita ja mummokavereita. Kannattaa siis aina pitää huolta, että omaa molempia. ("Jos ei sulla omaa mummoa ois, sulle mummo naapurista löytyä vois.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti