Lenkkiaineistoa

Ensimmäisen juoksukokeilun jälkeen ajattelin pitää viikon tauon. Mutta niinhän siinä kävi, että onnistuin juuri ja juuri venyttämään tauon viiteen päivään. Jalka oli aika omituisen tuntuinen, mutta tuntui siltä, että väliäkö hällä.

Ensimmäinen kahden kilometrin lenkki, josta blogiin jo kirjoitinkin, oli aika ihana ja tuntui onnistuneelta. Toinen oli sitten aivan erilainen. Yritin juosta rauhallisesti peruskuntosykkeellä. Ei oikein onnistunut. Syke huiteli koko ajan jossain vauhtikestävyysalueella, parhaassa tapauksessa sen alarajoilla. Minkäänlainen hidastaminen ei auttanut, eikä sekään, että pyrin juoksemaan mahdollisimman tasaisella maalla ja tahkosin samaa vajaan kilometrin mittaista pururadan pätkää edes takaisin. Periaatteeni on nimittäin ollut, että minähän en kävele.

Onhan se selvää, että kuntoni on huomattavasti rapistunut lähes neljän kuukauden tauon jälkeen. Olen silti viimeisen kuuden viikon aikana harrastanut liikuntaa viikossa selvästi enemmän kuin vielä kaksi vuotta sitten. Viitenä päivänä viikossa useimmiten yhteensä vähintään tunti pyöräilyä, kuntosalia tai jumppaa. Taitaa kuitenkin olla, että varsinaisen kestävyysliikunnan osuus on romahtanut. Pyörämatka töihin kestää vain puoli tuntia, jos sitäkään. Sitä pitemmät lenkit pyörällä ovat olleet vasta varsin yksittäisiä. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään.

Kolmannella lenkillä päätin unohtaa tasamaalla juoksun. Se olikin todennäköisesti ihan järkevä ajatus, koska maisemien vaihtuminen on mukavaa. Sitä paitsi keskisyke oli melkein yhtä korkea huolimatta siitä, että välillä juoksin myös ylämäkeä. Edelleenkään en taipunut kävelemiseen. Luulen, että edistyin hiukkasen edellisestä lenkistä: hölkkäämistäni 45 minuutista melkein viisi minuuttia syke pysyi kuin pysyikin pk-alueella. Suurin osa lenkistä tuntui melkein epämiellyttävältä, ja ilman tuota viisiminuuttista olisi pessimismi taatusti vallannut.

Mahtavinta oli kuitenkin jälkieuforia. Jotenkin reseptorini vastaavat parhaiten juuri juoksemisen irrottamiin endorfiineihin. Muusta liikunnasta ei vain irtoa samaa tunnetta.

Juoksun aikana jalka on tuntunut ihan hyvältä. Lenkkien jälkeen sen tilanne on ollut vaikeaselkoisempi. Ensimmäisten kahden lenkin jälkeen se oli hiukan hämmentynyt lenkin jälkeisenä iltana, mutta ihmeellisen oman ja hyvän tuntuinen jo seuraavana aamuna. Kolmannen lenkin jälkeen se oli ok lenkin jälkeisenä iltana, mutta selvästi leposärkyinen seuraavana päivänä.

Ei kai auta kuin testailla ja keräillä lisää lenkkiaineistoa.