Käsittelyssä

”Käsitelläänpäs tämä tänään kunnolla”, totesi fysioterapeutti ja komensi minut makuulleni pöydälleen.

Tällä kertaa olin varautunut fysioterapiakäyntiin tekemällä havainnollisen kirjallisen esityksen siitä, millaista liikuntaa olin viimeisten kolmen viikon aikana harrastanut ja missä kohtaa jalka oli kipeytynyt, ja missä ei. Fysioterapeutti totesi, että jokin, mitä teen kuntosalilla, taitaa kipeyttää jalkaa. Viimeksi olin kokeillut ihan oikeita jalkakyykkyjä ja hiukan myös jalkaprässiä.  Myös jumpassa oli ilmeisesti ollut venytyksiä, joissa jalan ja nilkan seutu rasittuu.

Varsinaisesta hölkkäämisestä jalka ei pahemmin ollut kipeytynyt. Itse olin jo päätynyt siihen, että minun pitäisi ehkä hiukan entistä tarkemmin huolehtia lepopäivän osumisesta juoksun jälkeiseen päivään. Nyt sain vahvistusta sille ajatukselle, ettei jalka vielä ihan terve ole. Juokseminen ei kuitenkaan olekaan pahinta, mitä jalalla tällä hetkellä voisi tehdä.

Mutta ensin fysioterapeutti halusi manipuloida jalkaani. Hän paineli ja käänteli molempia jalkojani, ja totesi oikean (sen kipeän) jalan jäykäksi ja jotenkin erilaiseksi kuin toinen jalka.

Alan jo itsekin uskoa, että olen jotenkin toispuolinen. Vanhan rintarankavaivani takia fysioterapeutilla käydessä silloinen fysioterapeutti totesi yläselkäni jumittavan herkästi vasemmalta puolelta. Treenarikseni lupautunut Veteraanijuoksija puolestaan valitti vasemman puoleni heikkoutta kuntosalilla. Vaihteeksi oikealla puolella todettu jäykkyys tekee minusta oikeastaan melko tasapainoisen.

Fysioterapeutin käsittely tuntui aika hurjalta. Hän kävi läpi koko isovarpaasta polveen saakka ulottuvan jänteen painelemalla sitä kohta kohdalta. Purin huulta, ja yritin muistella synnytyksiä ja muita kipukokemuksiani ja vakuutella itselleni, että olen ollut mukana pahemmassakin.

Käsittelyn jälkeen sovimme, että jatkan pohkeen hieromista itse kepin tai mailan avulla rullailemalla. Lisäksi teen jo samoja venytyksiä kuin ennenkin ja silloin tällöin oikean jalan kiertoliikettä. Fysioterapeutille palaan taas neljä viikkoa myöhemmin.

Illalla jalka tuntui hiukan aralta, mutta kipu ei haitannut kävelyä. Lähinnä se tuntui siltä, kuin pintaihoa olisi jotenkin poltellut. Jossain vaiheessa iltaa tulin katsoneeksi jalkaa tarkemmin, ja huomasin manipuloinnin todellakin olleen aika kovakouraista. Jalka oli nilkasta jänteen kohdalta aivan punainen ja mustelmilla. Nyt ei ainakaan tarvitse miettiä, onko se kipeä. Ehkä tämä on hyvää harjoitusta siihen, että oppisin pitämään myös niitä lepopäiviä. Juuri tällä hetkellä en tunne tarvetta tehdä jalalla yhtään mitään.