En tiedä, mistä se lankkuinnostuskin viimein tuli. Sata kertaahan minä sen olen nähnyt ja jättänyt siihen liittymättä. Omia polkujani kuljin tälläkin kertaa, kertomatta kenellekään muulle kuin muutama päivä aloittamisen jälkeen perheelle.
Päätin lankkuhaastetta aloittaessa, että teen kaikki lankut tunnollisesti ohjeen mukaan. Sittenkin, vaikka tiesin pystyväni jo alussa lankuttamaan 1,5 minuuttia. Jälkeenpäin luin, että olisin hyvin voinut aloittaa vaikka minuutista, mutta mikäs kiire minulla olisi? Tämä haaste (kuva löytyy esimerkiksi täältä) alkoi 20 sekunnista, joten alkuun pääsin tosi helpolla. Lisäksi päätin, että jos ja kun vastaan tulisi sellainen lankutusaika, jota en pysyisi tekemään, tekisin joka päivä niin paljon kuin jaksan kunnes pääsisin aina seuraavalle tasolle. Olin siis valmis tarvittaessa pidentämään haasteen kestoaikaa.
Haaste tuntuu onnistuneen yli odotusten. Olen siitä tosi innostunut ja iloinen! Kerrankin etenen jossain! Jäljellä on enää kaksi päivää, joista molempina lankutusaikaa pitää pidentää puolella minuutilla, jotta pääsisin lopulliseen tavoitteeseen, viiteen minuuttiin. Suhtaudun siihen aika luottavaisesti: saatan onnistuakin. Kyse on paljolti korvien välistä ja uskosta siihen, että pystyn. Ja jos en pysty, voin ottaa muutaman lisäpäivän. Aion joka tapauksessa jatkaa tätä jonkinlaisena ylläpitävänä treeninä, mahdollisesti joka toinen päivä.
Sain taas muistutuksen asiasta, jonka jossain määrin itsestäni jo tiesinkin: seuraan mielelläni ohjeita ja pidän kiinni sopimuksista. Löydän sisäisen urheilijani ja taistelutahtoni helpommin, jos minulle on kirjoitettu ohje paperille tai nettiin.
Muistan, kun aloitin juoksemisen Couch to 5k -ohjelmalla. Silloin printtasin ohjelman paperille ja seurasin sitä tunnollisesti. Helpottavaa oli, että se lähti todella pienistä minuutin juoksupätkistä. Ensimmäisten neljän viikon ajan viikon kolme harjoitusta olivat keskenään samanlaiset, jolloin edistymisen huomasi helposti. Viikon kolmas harjoitus tuntui jo paljon ensimmäistä kevyemmältä. Joka viikko meno vähän kiristyi. Ja minähän tein, kun ohjelmassa niin luki. Ohjelman suoritettuani pystyin juoksemaan puoli tuntia yhteen menoon, kuten ohjelmassa luvattiin.
Ette ehkä tämän kuultuanne ihmettele, että olen viimeiset kaksi vuotta haaveillut omasta juoksuohjelmasta. Sellaisesta, josta voisin aina viikon alussa katsoa, mitä uutta ja jännää ja haastavaa minäkin päivänä pitäisi tehdä. Juoksuharrastuksen alussa en keksinyt, millainen ohjelma netistä löytyvistä sadoista ehdotuksista minulle sopisi. Ja sitten menikin jalka, ja jokainen aloittamani "juoksuohjelma" on toistaiseksi ollut lähinnä juoksuminuuttien lisäämistä viikkoon.
Tällä viikolla tunnen hiukan edenneeni myös juoksemisessa. Uskalsin nimittäin ensimmäistä kertaa sitten pääsiäisviikon yrittää lisätä viikkoon kolmannen juoksukerran. Onnistumisesta en vielä tiedä, mutta ainakin hölkkäsin tänään ihanan aurinkoisen kahdeksan kilometrin lenkin, joka täydensi viikon juoksusaldoksi pyöreät 20 kilometriä. Katsotaan nyt, kärvistelenkö taas takapakin kourissa seuraavat viikot. Jos en, pitäisi todella miettiä, miten nuo kolme juoksukertaa käyttäisi. Sitä ennen palaudun juomalla simaa ja syömällä munkkeja.
Niin, ja voisi kai sitä lihaspuolella ottaa ylläpitävän lankutuksen lisäksi toisenkin haasteen. Olen pitkään harmitellut, että punnertamiseni on surkeaa. Viikolla löysin kuitenkin tämän punnerrushaasteen, jossa voi tarvittaessa lähteä ihan nollasta. En välttämättä edes halua tehdä sataa punnerrusta, mutta olisihan kolmekymmentäkin jotain...
 |
| HAUSKAA VAPPUA! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti