Kesän suunta?

Kevät tuli ja ohjatut jumppani, hydrobic ja kuntosalicircuit, loppuivat vappuviikolla. Heti ensimmäisellä viikolla ilman jumppia minun tulikin juostua ja käveltyä tavallista enemmän, ja seuraavalla viikolla sitten taas otettua vähän rauhallisemmin ja pakkolepuuteltua. 

Ainakin selvisi, että jos aion juosta kolme kertaa viikossa, parina lepopäivänä ei ehkä kannata kävellä yhteensä viittätoista kilometriä vaikka kuinka hitaasti kävelisi. Mutta sää on ollut ihana, eikä kerrostaloasukilla oikein ole muuta mielekästä syytä ulkoiluun kuin lähteä kävelylle. 

Juoksemisesta on kuitenkin realistisinta odottaa, että jalkani kestää sen kaksi juoksukertaa viikossa, sekin rauhallista hölkkää. Kahden juoksukerran lisäksi tarvitsisin jotain aerobista liikuntaa ainakin kerran viikossa. 

Pyöräilystä jalkani ei viime aikoina ole suuremmin tykännyt, vaikka varmaan sitäkin jossain välissä pitää taas testailla. 

Kaikkein järkevin laji olisi varmaan vesijuoksu, joka kävisi ihan oikeasta juoksutreenistä. Vedessä voisin tehdä vaikka intervallitreeniä pahasti jalkaa rasittamatta. Vesijuoksua rajoittaa hiukan laiskuus lähteä uimahalliin, koska onhan se ihan eri juttu kuin lähteä kotiportaalta lenkille. Aikaakin menee paljon enemmän. Pitää tutkiskella, löytyisikö minusta ainakin alkukesäksi vesijuoksija. 

Olen myös miettinyt, että viikon kolmas treeni voisi olla ihan kävelemistä. Jotenkin en kuitenkaan malta olla juoksematta, jos lähden lenkkivarusteissa baanalle. Toki tämäkin voisi onnistua pienellä terästäytymisellä. Toisaalta en kuitenkaan ole ihan varma, kestääkö jalkani yhtään sen paremmin reipasta kävelyä kuin juoksua. Aiempi fysioterapeuttini oli sitä mieltä, että kävelyssä on pidempi askel kuin juoksussa, ja juuri kävelyaskel voi rasittaa tibialis posterior  -jännettä enemmän kuin juoksuaskel.

Koska jalka ei kestä kestävyysliikuntaa niin montaa kertaa viikossa kuin haluaisin liikkua, on lihaskuntotreeniäkin tehtävä. Tai tarvitaanhan sitä joka tapauksessa. Onneksi piskuinen kuntosalicircuit-ryhmäni päätti yksissä naisin jatkaa treenaamista torstaiaamuisin ohjatun treenin loputtuakin. Ohjaajamme teki meille ohjelmankin, joten jatkaminen on helppoa. Harmillisesti helatorstai jäi väliin, ja seuraavakin torstai uhkaa jäädä etäpäivän takia. Näillä viikoilla tekemäni lankutukset saavat nyt kuitata lihastreenin. 

Eihän tämä nyt näytä yhtään sen hullummalta kuin netistä löytyvät "puolimaraton läpi" -ohjelmat. Sillä erotuksella tietysti, etten pysty juoksemaan kovin kovaa, enkä varsinkaan pitkää matkaa. Mutta katsotaan, jospa tästäkin jotain tulisi. Jos ei muuta, niin liikunnan iloa ja nautintoa. 

Kaunista kävelylenkillä.