Tunnettu paha

Tänään varasin viimein uuden ajan ortopedille. Menen sinne maaliskuun puolessa välissä, samalle ortopedille, jolla kävin vuosi sitten. 

Lähete työterveyslääkäriltä uudelle ortopedikäynnille on odottanut jo tammikuun alkupuolelta asti. Silloin referoin tilannetta työterveyslääkärilleni sähköpostitse nostaen suurimmaksi ongelmaksi sen, että vähän kaikenlainen liikunta saa jalan kipeytymään enemmän tai vähemmän.  Olen tähän mennessä testannut juoksun lisäksi ainakin pyöräilyä, kävelyä, uintia, vesijuoksua, hydrobicia, crosstraineria ja lihastreeniä kuntosalilla. Tunnustettava on, että ihan kaikilla näillä saan jalkani kipeäksi. Venyttely ja aivan makuulla tehtävä jumppa taitavat olla kokeilemistani ainoat, joissa jalka ei kipeydy. Ehkä mielikuvitukseni on puutteellinen, mutta en ole toistaiseksi keksinyt mitään muuta lajia, jolla jalka pysyisi kivuttomana.

Influenssajakso tässä välissä oli myös hyvä osoitus siitä, että täydellisessä levossa vain sisätiloissa tai korkeintaan bussipysäkille liikkuen jalka pysyy kivuttomana. Tähän tarvittiin noin kolmen viikon lepo. Tällä kertaa kipu rauhoittui ilman ortoosia ja keppejä. Kun aloitin normaalin liikunnan harrastamisen uudestaan, jalka kipeytyi taas tutulla tavalla. Se ei kipeytynyt ihan ensimmäisestä liikuntakerrasta, mutta kaksi hyvin hidasta juoksukertaa ja vähän kuntosalia ja hydrobicia riitti hyvin. 

Kyllähän minä olen tuon jalan kanssa hyvin oppinut elämään, mutta onhan hiukan rajoittavaa, etten voi liikkua lähellekään niin kuin haluaisin. Ihan varma en silti ole, että jos vaihtoehto olisi leikkaus, lähtisinkö siihen. Mutta en tietenkään vielä tiedä tarpeeksi, millainen vaihtoehto se olisi. On myös mahdollista, ettei vaihtoehtoja ole, ja että tämän jalan kanssa on vain elettävä. Hyvä olisi kuulla sekin. 

Tässä nimittäin melkein säikähdin, kun oikean sijasta välillä kipeytyikin vasen jalkaterä sen lauantaisen (ajaltaan) pitkähkön juoksulenkin jälkeen. Olen ihan unohtanut, että on olemassa muitakin urheilijan vaivoja, kun minulla on ollut riesanani vain tämä tuttu ja turvallinen. Kuuluisa körttisaarnaaja Aku Rätykin neuvoi joskus kihlaparia puolison valinnassa: "Parempi tunnettu paha kuin tuntematon hyvä." Onneksi se vasemman jalan vaiva tuntuu nyt menneen ohi, ja pystyn jo kävelemään normaalisti.