Takaisin baanalle

Siinä meni kolme ja puoli viikkoa, influenssasta toipumisessa. Ei pitänyt paikkaansa mikään ohje lepoajoista flunssan jälkeen. Ei ainakaan se, että pitää levätä yhtä monta päivää kuin tauti kesti: se ei riittänyt mihinkään. Lopulta iski se toinenkin, lievempi virus, ja sekin vaati oman toipumisensa. 

Viime viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa kunnolla liikkumaan, kun tuli kuntosalicircuitin aika. Olin missannut siitä jo kolme kertaa. Vähän pelotti, onko tunnin ulkoapäin ohjattu salitreeni paras mahdollinen tapa aloittaa, mutta menin kuitenkin. Circuitissa tehtiin yhdeksää eri liikettä 40 sekuntia kerrallaan, ja välissä oli 10 sekunnin palautusaika, jolloin ehti juuri ja juuri siirtyä laitteelta toiselle. Liikkeet oli mietitty niin, että ne tehtiin tietyssä järjestyksessä. Yhdeksän liikkeen sarja toistettiin kolmesti kiertoharjoitteluna. 

Osa liikkeistä oli minulle tuttuja, mutta osa oli sen verran uusia, että meni harjoitteluksi tai piti tehdä helpommalla tavalla. Esimerkiksi ihan tavallinen dippi penkin reunalla: eipä minulta löytynytkään niin paljoa käsilihaksia, että olisin heti pystynyt tekemään sitä jalat suorana. Voi kuitenkin olla, että käsilihasongelma pikkuhiljaa poistuu. Ohjelmassa oli nimittäin ainakin viisi eri käsi- ja rintalihaksiin vaikuttavaa liikettä. Core taas oli vielä tällä kertaa vähemmän huomioitu, ja päätin mielessäni muistaa sen omassa lihastreenissäni. Kyykkyjä ja jalkaprässiä circuitissa tuli kuitenkin tehtyä enemmän kuin mitä olin ennen sairastumistani tehnyt. Siitä ei onneksi seurannut mitään hälyttävää. 

Meitä oli tunnilla vain muutama, joten yksilöllistä ohjausta oli hyvin saatavissa. Minä sain vielä erityishuomiota, kun en ollut ollut tunnilla mukana vielä kertaakaan. Erityisesti sain ohjausta tangolla tehtävään hauiskääntöön ja kahvakuulaheilautukseen. Kahvakuulailu ei meinannut millään onnistua oikealla tavalla, tai ainakin ohjaaja sääti sitä monta kertaa. Enää en kuitenkaan ajattele, että kahvakuula ei olisi minun lajini, vaan paremminkin, että on mukava haaste oppia jotain uutta. Toisella kerralla sainkin jo pelkkiä kehuja heilautuksistani. 

Tulisipa vielä vähän lunta.

Kestävyysliikuntaankin olen palailemassa. Perjantaina ja lauantaina harrastin hieman parisuhdekävelyä, mikä ei ollut hullumpaa sekään, vaikkei sitä ehkä ihan varsinaisesti liikunnaksi kannata laskea. Tähän toipumissaumaan se kuitenkin istuu hyvin. Sunnuntain hydrobic tuntui tosi rankalta. Kyselin kanssajumppaajiltani, oliko treeni heistä rankka. Ei kuulemma ollut ollenkaan. Kestävyyskunnossahan tauko ensimmäisenä tuntuukin, ja hydrobic on ehkä vähän enemmän kestävyyslaji kuin kuntosalicircuit. 

Maanantai-iltana mietin, miten käyttäisin tiistaiaamun saliaikani. Juoksumatto houkutteli yllättäen enemmän kuin lihastreeni, varsinkin, kun tiesin, etten illalla ehdi lenkille. Puolen tunnin tosi hidas hölkkä matolla sisätiloissa oli aika kivaa pitkästä aikaa. Toivon, että lauantaiksi tulee vähän lunta ja liukkaus vähenee, jotta pääsen ihan oikealle ulkolenkille. 

Omituisinta on se, että jalka ei ole vielä kipeytynyt näistä pienistä liikkumisista. Hauskaa ja vähän erikoista olla vaihteeksi terveen kirjoissa senkin puolesta.