Influenssan aikaan oli erittäin kauniit talvikelit, ja ulos olisi sen takia ollut mukava päästä. Muulla tavoin ei tosiaankaan ole tehnyt mieli liikkumaan. Influenssan kuumevaiheen mentyä ohi yskä ja nuha vain jatkui, eikä ollenkaan tehnyt mieli harrastaa mitään kunnon liikuntaa, varsinkaan ulkona. Ulkona liikkuminen kävellenkin tuntui lisäävän yskää.
Kun yskä laantui ja kuumeen loppumisesta oli melkein viikko, kävin kerran hydrobicissa. Ei sillä, että olisi mitenkään ollut vielä pakko päästä liikkumaan, mutta mukavalta se tuntui. Olo ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut niin rankalta hydrobicin jälkeen.
Sitten kuitenkin kävi niin huono säkä, että jokin uusi virus, ehkä ihan tavallinen nuhakuumetta aiheuttava rhinovirus, iski. Nyt on ensimmäisestä sairastumisesta pian kolme viikkoa, eikä vielä tietoakaan siitä, koska uskaltaisin harkita liikuntaa. Influenssan jälkeen jälkitaudit vaanivat, ja on järkevintä pitää hetki matalaa profiilia. Onneksi lämpö tuon toisen viruksen jälkeen tuntuu jo laskeneen. Odotan, että huomaan kyllä omasta olostani, kun liikkuminen alkaa taas kiinnostaa.
Tai eihän sitä tiedä, jos sohvaperunan elämä alkaakin taas kiinnostaa enemmän kuin liikkuminen. Henkisesti on ollut kohtalaisen helppo luiskahtaa lusmuiluun. Hiukan vain takaraivossa häiritsee, että lihaskunto romahtaa aika nopeasti, ja harmittaa, että hyvin alkanut uusi suunta kuntosalilla tyssäsi heti alkuunsa.
Olen kuitenkin huomannut, että olen aika huono sohvaperuna. Henkisen puolen saan siis kyllä hyvin hanskaan, mutta fyysisessä kestokyvyssä onkin ilmennyt yllättäviä ongelmia. Influenssan aikaan makasin ensimmäiset neljä päivää. Luultavasti makaaminen ei sovi minulle ollenkaan, koska näin on käynyt ennenkin: selkääni iski noidannuoli. Olin menossa ottamaan iltapalaa katetusta pöydästä, kun sain äkillisen yskänpuuskan. Kumarruin nopeasti poispäin pöydästä, ja selkäni nitkahti niin ikävästi, että kirjaimellisesti taju meinasi lähteä. Onneksi selkä vertyi parissa päivässä, kun kuumeen laskettua pystyin palaamaan sisällä liikuskeluun. Nyt toisen viruksen myötä niskani on alkanut jumittaa, vaikka en ole vielä ehtinyt maata paria päivää enempää. Koko ruoto natisee. Pitäisi varmaan edes venytellä vähän.
Hassua kyllä, jalan kunto on parempi kuin aikapäiviin. Se on ollut suorastaan täysin kunnossa jo jonkin aikaa, kun en ole tehnyt sillä mitään.
Hei, olen lueskellut tätä blogiasi, koska löysin täältä juttua tibial jänteen tulehduksesta. Miten sen kanssa sen nyt menee juoksun suhteen? Onko vaiva täysin parantunut? Itselläni on sama vaiva nyt ja tuntuu, että fysioterapeutti ei ottanut asiaa kovin tosissaan. En tiedä, miten saisi kuntoutumisen alkuun ja kahden kuukauden lepo täysin juoksematta ei tunnu vaikuttaneen mitenkään.
VastaaPoistaHei Ulitka, ei tibialis-ongelmani parantunut ole. Nyt olen ollut influenssan ja sitä seuranneen flunssan takia liikkumatta 3,5 viikkoa, ja jänne on rauhallinen. Odotan mielenkiinnolla, miten se reagoi, kun alan liikkua. Päivitän kyllä sen kuulumisia. Kuulostaa ikävältä, ettei lepo sinulla tunnu auttavan. Liikutko muulla tavalla kuin juoksemalla? Minulla ongelma tuntuu nimen omaan olevan se, ettei jänne oikein kestä mitään muutakaan liikuntaa, sellaistakaan, jota on pidetty perinteisesti juoksulle "korvaavana" ja sopivana jalkavaivaisille, kuten kävely, pyöräily tai vesijuoksu. Onko sinun jalkaasi kuvattu?
VastaaPoista