Kirjan kansi oli lupaava, koska siinä kehotettiin: "Vältä liikunnan katkaisevat karikot!". Kirjan alku tuntui kuitenkin jossain määrin lannistavalta. Kirjoittajalla vaikutti nimittäin olevan sellainen peruskäsitys, että kaikki kirjan aukaisseet ovat toivottomia laiskamatoja, jotka käyttävät suurimman osan valveillaoloajastaan liikunnan välttelyyn. Tai siltä minusta ainakin tuntui, kun kirjan ensimmäiset luvut keskittyivät listaamaan ja kumoamaan liikunnan välttelyn oikeuttavia tekosyitä. Mutta jos ihminen on ostanut tai lainannut 250 kookasta sivua käsittävän oppaan, kai hänellä voi olla jonkinlainen lähtökohtainen positiivinen ajatus liikuntaa kohtaan? Eikö sen voisi antaa kantaa eteenpäin ilman selittelyä ja tekokannustusta?
Eniten sain ehkä kirjan alussa olevista varoituksista aloittaa liikunta hyvin varovasti. Luulen, että minun pitää lainata tämä kirja niiden takia uudelleen, jos joskus pääsen aloittelemaan nykyistä reippaampaa liikkumista. Sellaisia lauseita kuin "Aloita liikunta lyhytkestoisilla ja kevyillä harjoituksilla, kuten esimerkiksi 30 minuutin kävelylenkeillä" tai "Älä vertaa itseäsi muihin" minun täytyy todennäköisesti liimata silmän korkeudelle kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.
Kirja kävi läpi monenlaisia kuntoliikkujan lajikohtaisia testejä, esimerkiksi kävelytestin, 12 minuutin uintitestin ja 12 minuutin juoksutestin sekä niiden tulosten tulkinnan. Kestävyyslajeista kirjassa käytiin lyhyesti läpi kävely, juoksu, sauvakävely, hiihto, uinti ja pyöräily. Lihaskuntoasioille oli varattu enemmän tilaa kuin kaikille kestävyyslajeille yhteensä. Perusideana kautta kirjan tuntui olevan eri lajien monipuolinen yhdistely, mikä lieneekin järkevää sekä rasitusvammojen ehkäisyn että kirjassa kovasti pelätyn kyllästymisen takia.
Myös kehon huollolle ja ravitsemukselle oli oma kappaleensa. Erityistä itselleni uutta asiaa en ravitsemusosiosta löytänyt. Jos ei sitten lasketa sitä, että totesin kirjan ravintoaineiden päivittäisiä annosmääriä esittelevän taulukon mukaan kaltaiseni kestävyyskuntoilua harrastavan naisen tarvitsevan paljon enemmän ruokaa kuin mitä nyt syön. Pitäisi ehkä kirjan kehotuksen mukaan pitää ruokapäiväkirjaa, jotta näkisin, saanko tarpeeksi ravintoa. Silti 17 annosta viljatuotteita (1 annos = 1 viipale leipää, 1,2 dl keitettyä pastaa tai 1 dl mysliä) päivässä kuulostaa minulle paljolta.
Kirjassa oli myös yhden vuoden harjoitusohjelma, joka vaikutti melko maltilliselta. Ohjelmassa edettiin niin rauhallisesti, että puolentoista tunnin harjoitus, joka oli ohjelman pisin, saavutettiin vasta vuoden loppupuolella. Ehkä olisin tarvinnut sellaista viime vuoden alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti