Malttia kehiin

Seitsemäs aamu ortoosin pois jättämisen jälkeen oli kivulias. Pelkäsin takapakkia ja otin sauvat mukaan ulos lähtiessä. Harjoittelin niillä varovasti astumista, vaikka jalka tuntui kipeältä. Iltaan mennessä kipu oli kuitenkin poissa. Se ei palannut, vaikka kipulääkkeen vaikutus lakkasi.

Aamullakin kipu pysyi poissa. Suunnittelin heti herättyäni, että etäpäivän jälkeen illalla lähden käymään naapurissa ilman keppejä. Edellisenä iltana se oli tuntunut suurelta uroteolta, mutta aamulla jo varsin mahdolliselta. 

Sitten kävikin niin, että innostuin vähän liikaa. Aikani sisällä käveltyäni päätin tehdä pienen happihyppelyn ja viedä roskat. Asumme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, mutta portaiden nousu tuntui sujuvan hyvin. Kipitin siis viemään roskat. Jonkin ajan kuluttua totesin, että voisin viedä koneellisen pyykkiä kuivumaan, ja kipitin portaat toiseen kertaan edestakaisin. Myöhemmin päivällä vein vielä kaksi koneellista pyykkiä kahteen eri otteeseen, sulatin pakastimen, aiheutin melkein vesivahingon ja lämmitin ruokaa.

Ensimmäisen roskienviennin jälkeen keksin ottaa käyttööni kaappiin käyttämättä jääneen aktiivisuusrannekkeeni. Aikanaan sen eräästä kilpailusta voitettuani käytin sitä jonkin aikaa. Totesin kuitenkin melko pian, että jos juoksen tunnin lenkin, aktiivisuustavoite täyttyy päivän aikana yli 200-prosenttisesti. Turha siis mitata aktiivisuutta, jos kerran tietää, että on aktiivinen. Toinen rannekkeen käyttömotivaatiota vähentävä asia oli, ettei se mitannut työmatkapyöräilyä eikä kuntosalilla käyntiä minua tyydyttävällä tavalla. Tunti kuntosalilla vastasi rannekkeen mielestä 5-10 minuutin kävelyä, mikä minusta oli törkeää. 

Nyt ranneke kuitenkin tuli hyvään käyttöön. Se mittaa nimittäin myös askeleita, ja niitähän minun juuri nyt pitää hankkia. Toisaalta tarvitsen askelmittaria myös sen seuraamiseen, etten kävele liikaa. Osoittautui nimittäin, että mittari näytti tuona yhtenä päivänä yli 4000 askelta. Olihan se tällä jalalla aivan liikaa. Jalka kävi uudelleen kipeäksi jo illalla, ja naapurissakäynti haaveeksi. Kipu jatkui koko seuraavan päivän.  

 Vuoristorataa siis mennään. Pitäisi malttaa rasittaa varovasti, mutta en taaskaan onnistunut siinä. Onneksi kipu rauhoittui reilussa vuorokaudessa ja astuminen tuntuu kivusta huolimatta hiukan kehittyvän päivä päivältä. Fysioterapeuttikin lupasi sähköpostitse, että voin tehdä vahvistavia liikkeitä sen mukaan kuin jalka kestää. Kylmäpakkauksiin olen ihan koukussa.