Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt ei ole varaa löysäillä. En ole ihan varma, haluaisinko pitemmän päälle treenata näin tiukasti, mutta nyt en pohdi sitä. Kilometrejä on nyt tultava, vetotreenejä tahkottava ja pitkiksiä juostava. Nautintoa on revittävä endorfiineista ja satunnaisista matalatehoisemmista lenkeistä.
Perjantaina kävin sauvakävelemässä. Se oli mukava suvantohetki juoksulenkkien ja lihastreenien välissä. Aurinko paistoi, linnut tirskuttivat, olin yksin ajatusteni kanssa, ja olo oli onnellinen. Ennen sauvakävelyä olin tehnyt lyhyen lihastreenin ja sauvakävelyn jälkeen venyttelin ulkona. Kotiin päästyä syömisen ja suihkun jälkeen oli päiväunien vuoro. Vaikka herättyä olin aikamoisessa tokkurassa, leijailin loppuillan jonkinlaisessa euforiassa.
Hyvää pääsiäistä! |
Tiukka treenihän se oli. Juoksin peräti neljä tonnia. Palautus meni kävelyksi ja seisoskeluksi, en vain jaksanut hölkkäpalautusta. Veteraanijuoksijan mielestä horjuminenkin on hyvä palautusmuoto. Ensi kerralla yritän kuitenkin asiallisempaa hölkkäpalautusta ainakin muutamassa välissä. Saa nähdä, irtoaisiko jo viisi tonnia silloin.
Muut lenkit olivat kahdeksan kilometrin hipsutteluja. Tai ainakin oli tarkoitus olla. Sykemittarini on lopulta sanonut sopimuksen irti, ja hölköttelen tällä hetkellä luomuna tietämättä sykkeestä mitään. Veikkaan, että pk-lenkit olisivat vähän hitaampia, jos voisin seurata sykettä.
Ensi viikolla on luvassa lisää kilometrejä, kun loma antaa mahdollisuuden liikuntaan keskittymiseen. Sitä ennen kuitenkin rauhoitutaan pääsiäisen viettoon. Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti