Tauon vaikutus juoksuun

Yli viikko on jo vierähtänyt tämän flunssan kourissa. Vapaa-aikaa olen viettänyt lähinnä sohvalla makaillen, eikä liikunta ole vielä paljoa käynyt mielessä. Kuumetta ei kylläkään kestänyt kuin kolme päivää, mutta räkäinen flunssa on jatkunut vielä kuumeen laskettua. Nenä vuotaa, keuhkoputkissa on limaa, korvat ovat lukossa ja taas yskittää.

Alkaa siis pikkuhiljaa kiinnostaa, mitä juoksukunnolle ja lihaskunnolle tapahtuu tällaisella meiningillä. Juuri kun olin päässyt takaisin kohtuullisen säännölliseen juoksuun, tuli breikki.

Sanotaan, että juoksukunto alkaa heiketä jo viikon tauon jälkeen. Maksimaalinen hapenottokyky heikkenee. Toinen viikko taukoa, ja maksimaalisesta hapenottokyvystä on mennyt 6 %. Joku oli laskenut, että viiden kilometrin vauhdista on kadonnut kokonainen minuutti. Minulla vauhdin pudotus voisi olla toistakin minuuttia. Onhan se tietysti pysäyttävää, mutta ehkä en sittenkään ole järkyttynyt.

Lihaskunnon heikkeneminen on hitaampaa kuin juoksukunnon, ja kerran hankittu lihaskunto on kuulemma kohtalaisen nopeasti palautettavissa. Minun onkin uskottava tähän, koska kunnollisen lihastreenin aloittaminen odotuttaa vielä itseään. 

Aurinko houkuttaisi sohvaperunaakin.

Tauko tai ei, minulla ei ole puolimaratonille mitään kovia tulospaineita. Toki se olisi mukava juosta läpi suhteellisen hyvissä voimissa. Tällä hetkellä vähän epäilyttää, jaksaisinko edes juosta 21 kilometriä, sen verran rankka tuo toissaviikkoinen 14 kilometrin pitkis oli. Mutta toivottavasti minun ei sentään tarvitse olla siitä huolissani, vaan toivun tästä kurjuudesta aikanaan ja pääsen juoksemaan. 

Kun nyt ei ole muutakaan vaihtoehtoa, niin pakko varmaan tehdä välttämättömyydestä hyve: tauoista sanotaan olevan myös hyötyä. Väsyneet nivelet ja lihakset lepäävät ja palautuvat ja mikroskooppisen pienet vammat paranevat. Tauon sanotaan myös lisäävän treeni-innostusta, ja tauon jälkeen juoksu maistuu vain entistä paremmin, mikä sekin lienee epäilemättä totta.

Nyt on kuitenkin järkevintä odottaa paranemista ilman suurempaa rehkimistä. Hirveän vaikeaa se ei ole, vaikka aurinko houkutteleekin ulos. Vielä minusta täysiverinen sohvaperuna löytyy.