Intervalleja ja äänestysaktiivisuutta

Viime viikolla pääsin hyvään alkuun sekä lihastreenin että pitkän lenkin kanssa. Tälle viikolle oli suunnitelmissa edellisviikkoista vähemmän kilometrejä ja vetotreenikokeilu. 

Intervallit ovat olleet minulle melko pelottavia ja vastenmielisiäkin. Nyt ajattelin ottaa ihan pehmeän laskun ja juosta vain vähän kovempaa kuin normaalilla peruskestävyyslenkillä. En ottanut stressiä edes siitä, että juoksisin jollain vakioidulla reitillä tai ylämäkeen tai mitään muutakaan harkittua. 

Jos juoksen iltaisin pimeällä, juoksen yleensä vain tiettyyn suuntaan, jossa aina on muitakin lenkkeilijöitä. Siksi vetotreenipaikka määräytyi tällä kertaa sen mukaan. Viime keväänä Veteraanijuoksija neuvoi minua juoksemaan 3x4 minuuttia. Koin silloin neljän minuutin vedot muutaman kokeilun jälkeen itselleni liian raskaiksi, ja vaihdoin pian kolmeminuuttisiin ja sitten minuutin ylämäkivetoihin Veteraanijuoksijan ohjeen mukaan. 

Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla neliminuuttisia uudelleen, ja juosta ne vähän maltillisemmin. Ajattelin vallan seurata sykettä mittarista: eihän vauhtikestävyysalueella juostavien intervallien ole tarkoituskaan olla sykkeeltään vauhtikestävyysalueen yläpuolella, tai edes kovin lähellä vk-ylärajaa. 

En ottanut paineita vauhdin kiihtymisestä veto vedolta. Silti olin tyytyväinen, kun toinen veto oli 0,1 km/h ensimmäistä vauhdikkaampi. Heti kolmannella vedolla piti sitten suorittaa, ja kiristää vauhtia vielä lopussa niin, että siitä tuli taas 0,1 km/h toista kovempi. Sykemittarini ei toiminutkaan, niin että sykkeen pysymisestä vauhtikestävyysalueella ei ole mitään tietoa. Sykemittariasia on varmaan pakko ottaa agendalle viimeistään kesällä. Johan tuo mittarini on niin vanhaa malliakin, että mikä tahansa käytettynä tarjolla oleva on parempi.

Ulkomaisema vaihtui
välillä sisämaisemaan.

Sain siis tällä viikolla myös intervallitreenien pään auki. Tästä olisi hyvä jatkaa. Sitäkin harmillisempaa oli, kun parin päivän kuluttua totesin olevani ihan liian väsynyt jatkamaan edellisviikolla hyvin alkanutta lihastreeniä. Väsymys sai selityksensä, kun seuraavana yönä yskä valvotti ja lämpö nousi.

Nyt löhöilen sohvalla kolmatta päivää flunssapotilaan kirjoissa. Onneksi löhöily tuntuu tehoavan, ja lienen huomenna jo ainakin etätyökunnossa. Juoksukunnossa en tietenkään ole ennen kuin kuumeettomia päiviä on ollut ainakin yhtä monta kuin kuumeisia. Ensi viikkoon on siis hyvä asennoitua rennosti ja odottaa rauhassa paranemista. 


Tälle päivälle riittäköön aktiviteetiksi se, että käyn äänestämässä. Ehkä autolla.