Treenatako vai ei?

Olen viimeiset kaksi kuukautta kärvistellyt juoksumotivaation kanssa, ja miettinyt alkaisinko taas "treenata", vai liikkuisinko ihan muuten vain. Olen pohtinut sitä, mikä on minulle sopiva kokonaiskuormitus, kun kaikki elämän osa-alueet otetaan huomioon, ja sitä, millainen liikkuminen juuri nyt tuntuu hyvältä. 

Nyt vuodenvaihteessa, kun monet asettavat tavoitteita tulevalle vuodelle, minä olen moneen kertaan todennut, etten itse uskalla ryhtyä sellaiseen. Kuitenkin sisäistä urheilijaani kiehtoo ajatus 1000 juoksukilometristä vuonna 2018 ja osallistumisesta viimeinkin puolimaratonille. Tämä blogikin on oikeastaan aloitettu kertomaan matkastani puolimaratonille. Matka on vain pidentynyt siitä, mitä kuvittelin sen olevan keväällä 2014, kun aloitin blogin kirjoittamisen.  

Katsotaanpa viimeisten kahdeksan viikon liikkumisiani. Ennen joulua tein paluuta liikunnan pariin. Liikuin aluksi noin neljä tuntia viikossa. Jouluviikon jälkeisillä viikoilla olen liikkunut jo noin 6-7 tuntia, yhdellä lomaviikolla jopa 10 tuntia viikossa. 

Tuntuu, että olen joulun jälkeen tehnyt paljon sellaista, mikä on minusta mukavaa. Toisin sanoen olen nauttinut liikunnasta. Suurin osa liikkumisistani on edelleen ollut juoksua, 2-3 kertaa viikossa. Olen kuitenkin yhteensä harrastanut luistelua, sauvakävelyä ja kävelyä enemmän kuin juoksua. Rauhallinen vuorenvarmasti matalan sykkeen liikkuminen tuntuu olleen juuri sitä, mitä olen tarvinnut. Hiukan näyttäisi siltä, että syke pysyy nyt myös juoksulenkeillä matalammalla kuin ennen joulua. 

Jos kuvitellaan, että haaveilisin edelleen puolimaratonista, näyttäisi moni asia liikkumisessani olevan hyvässä kunnossa. Pystyn juoksemaan kolmekin kertaa viikossa, jopa peräkkäisinä päivinä ilman lepopäivää välissä. Harrastan riittävästi matalan sykkeen harjoittelua, mutta minulla näyttäisi viimeisen parin viikon perusteella olevan valmius myös vauhtikestävyysharjoitteluun. Kehonhuolto on edelleen lempipuuhaani, ja käytän siihen lähes viidenneksen liikuntaan kuluvasta ajasta. 

Tällä hetkellä muutama asia kuitenkin puuttuu hyvästä kestävyysjuoksutreenistä. 

Kunnollista pitkää lenkkiä juosten en ole tehnyt sitten loppukesän. Monta viikkoa olen jo ajatellut, että ensi viikolla se tulee mukaan ohjelmaan, mutta aikaa sille ei vain ole löytynyt. Toivoa antaa hieman se, että viime viikolla tein 1,5 tunnin "pitkiksen" luistellen ja tällä viikolla sauvakävelin 1 h 40 minuuttia. 

Uutta valoa treeniin?

Vauhtikestävyystreenistä ei voi juuri puhua. Mitään intervalleja en ole juossut koko syksynä. Parilla viime viikolla olen kyllä tehnyt kummallakin yhden reippaan tasavauhtisen lenkin vauhtikestävyyssykkeellä. Ehkä intervallienkin ottaminen ohjelmaan olisi mahdollista. Vaihteluhan virkistää. 

Koordinaatioharjoitukset ovat myös jääneet. Syksyllä olen tainnut tehdä niitä kahdesti. Sinänsä on lupaavaa, että jalkani tuntuu kestävän ihan kohtuullisesti hyppimistä. 

Viimeisenä ja suurimpana ongelmana on lihastreenin vähyys. Viimeisten kahden kuukauden aikana olen tehnyt varsinaista lihastreeniä 40 minuuttia. Lisäksi olen tehnyt syviä askelkyykkyjä osana lämmittelyjä ennen juoksulenkkejä ja ajoittain roikkunut leuanvetotangossa koko lailla tuloksetta. Nyt alkaa jo juoksulenkkienkin jälkeen tuntua vatsa- ja selkälihaksissa. Ihan selvästi tähän asiaan pitäisi tarttua ja pian. 

Kaikki palaset olisivat tässä nyt olemassa. Enää tarvitsisi yhdistää ne.