Testissä pitkis ja lihastreeni

Kuluneen viikon aikana olen maistellut ja pohdiskellut, millaista olisi taas aktivoitua tavoitteelliseksi juoksijaksi. Kolme edeltävää viikkoa ovat olleet jo aika lailla liikunnallisia, ja kun katsoo niitä tarkemmin, niissä on jo nousujohteisuuden makua.


Viime viikon blogikirjoituksessa totesin, että minulta puuttuu kunnollisesta juoksutreenistä pitkät lenkit, vauhtikestävyys- ja koordinaatioharjoitukset sekä lihaskuntoharjoittelu.

Lumipoluille puolimaraton mielessä?

Kirjoittaminen saa aina ajattelun liikkeelle, ja joskus vähän muutakin. Pakko oli kokeilla, millaista olisi, jos tekisi edes kerran kunnon lihastreenin. Heti maanantai-iltana aloin tuumasta toimeen, ja käytyäni läpi vinot ja suorat vatsalihakset, kyykyt, maastavedot, selän, kyljet, lonkat, pohkeet ja hiukan lisääkin, huomasin treenanneeni 70 minuuttia.  

Seuraavana päivänä huomasin edelleen treenanneeni, ja sitä seuraavana päivänä vielä enemmän. Ja sitäkin seuraavana, ja vielä sitäkin seuraavana. En muista, että lihaskipu treenin jälkeen olisi ennen kestänyt neljää päivää. Mutta tulipahan aloitettua. Saattaa olla, että nyt kannattaa jatkaa, ettei lihaskipu ole enää seuraavilla kerroilla yhtä paha.

Pitkä lenkki oli seuraava puuttuva palikka, jonka olin jo aiemmin merkannut kalenteriini saman viikon torstaille, jolloin minulla olisi etäpäivä. Olin vähän epävarma, miten pitkän juoksun ottaisin tavoitteekseni. Maanantain lihastreenin lisäksi olin tiistaina juossut 8 kilometrin lenkin ja käynyt keskiviikkona luistelemassa. Torstain vastaisena yönä nukuin surkeasti, ja lisäksi oli luvattu lumimyräkkää. Aivastuttikin, ja pelkäsin flunssan iskevän. Aamupäivällä olin ihan varma, että kroppani kertoo juuri nyt, miten tärkeää olisi jäädä sohvalle ottamaan päiväunet.

Pitkis auratuilla teillä.

Onneksi iltapäivään mennessä kroppani oli taipunut tahtooni ja tuntui jo ihan mukavalta ajatukselta vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä hiipuvaan lumisateeseen hölköttelemään. Pidin huolta, että söin hyvin lounaalla, ja iltapäivällä saatuani työt tehdyksi otin vähän evästä mukaan ja lähdin lenkille. Ajattelin juosta vähintään puolitoista tuntia ja 12 kilometriä. Etsiskelin aurattuja teitä, ja lenkistä tuli jokseenkin tylsä, koska aamupäivän lumipyryn jälkiä ei kaikin paikoin ollut ehditty vielä aurata. Sain pidetyksi hitaan vauhdin ja matalan sykkeen, ja lopulta lenkki päättyi 14 kilometrin mittaisena. Siinä vaiheessa olin kyllä aika tiltissä. Olin juossut edellisen pitkikseni elokuun lopulla. Sen jälkeisistä lenkeistä yksikään ei ole ollut yli 10 kilometrin mittainen. Hoipertelin kotiin lenkin raskaudesta vähän hämmentyneenä. Pian lenkin jälkeen piti kuitenkin lähteä kaupungille tapaamaan pitkäaikaista ystävää, jonka olin tavannut viimeksi kymmenen vuotta sitten. Mikä olisi sen parempi palautus kuin kunnon pizza ja hyvä seura? Illalla kotiin päästyäni olin taas virkeä sekä fyysisesti että henkisesti.

 

Loppujen lopuksi juoksukilometrejä tuli tälle viikolle 28. Se alkaa jo melkein näyttää puolimaratontreeniltä. Sen verran fiksu olin, etten yrittänyt tälle samalle viikolle ahtaa kahta puuttuvaa palikkaa, koordinaatio- ja vauhtikestävyystreenejä.


Ai niin, ja ilmoittauduin minä sille puolimaratonillekin. Helsinki City Run toukokuussa.