Kesäkujeita

Huhtikuussa odottelin jo kovasti ohjattujen liikuntojen loppumista, jotta saisin mahdollisuuden keskittyä enemmän juoksuun. Sekä hydrobic että kuntosalicircuit tuntuivat rasittavan jalkaa, ja halusin sen kipeytyvän mieluummin juoksusta. 

Hydrobic loppui oikeasti pääsiäiseen, mutta kuntosalicircuit olisi jatkunut vielä pitkälle toukokuuhun. Jostain syystä torstaiaamuni muuttuivat kovin kiireisiksi huhtikuun lopulla, enkä mennyt enää yhdellekään circuitkerralle pääsiäisen jälkeen.  

Sainko siis unelma-aikaa juoksemiselle? En ehkä sittenkään. Ohjatuissa liikunnoissa on se hyvä puoli, että ne järjestetään säännöllisesti, ja niihin on ainakin minulla paine myös osallistua. Nyt kun viikosta poistui kaksi liikuntakertaa, en kuitenkaan tullut korvanneeksi niitä millään muulla liikunnalla. 

Osittain se johtui työkiireistä ja muista iltamenoista. En ole ehtinyt istahtaa ajattelemaan. Jos olisin vähän miettinyt, olisi mieleen saattanut tulla, että voisin nyt kokeilla juoksua useammin kuin kaksi kertaa viikossa. Niinpä liikuntaviikkoni ovat toukokuussa koostuneet niistä parista juoksukerrasta, hitaista kävelyistä ja pitkistä venyttelyistä.

Lenkkisäissä ei ole ollut valittamista.

Nyt aion ottaa taas kalenterin käteen ja tarkistaa aikataulujani. Kolmen juoksukerran sijoittaminen viikkoon ei luulisi olevan ylivoimainen tehtävä. Tällä viikolla se näyttäisi onnistuvan ensimmäisen kerran. Tarkkana kun olen, ja hyödynnän edes kerran viikossa aikaisen aamun, saatan onnistua ensi viikollakin.    

Sen verran kuin olen juossut, olen aika tunnollisesti tehnyt Veteraanijuoksijan koordinaatioharjoituksia. Tuntuu, että ne piristivät juoksuharjoittelua. Olen tehnyt niitä melkein kaikkien juoksulenkkien yhteydessä. Viisi tai kuusi erilaista harjoitusta kerralla toimii ihan hyvin, kymmenen olisi jo liikaa. Nyt kolmen viikon jälkeen minusta tuntuu, että harjoitteista saattaa olla myös hyötyä. Meillä oli puhe, että kuuden viikon jälkeen tarkistetaan ja vaihdetaan hiukan tehtäviä harjoitteita. Sekin jo motivoi, ettei koko aikaa tarvitse junnata samoissa jutuissa. 

Luonnossa riittää ihmettelemistä. 

Myös ohjatussa liikunnassa on tulossa uusi avaus. Paikallinen voimisteluseura tarjosi jokin aika sitten kolmen kerran juoksukoulua kolmella kympillä. Kuvittelin, että touko-kesäkuun kiireeseenkin kolme kertaa juoksukoulua luulisi olevan istutettavissa, ja ilmoittauduin mukaan. Kävi sitten kuitenkin niin, etten työmatkan takia pääse mukaan kerroista keskimmäiselle. Mutta parempi kaksikin kertaa kuin ei mitään. Onneksi tekniikkaharjoittelu on Veteraanijuoksijan ansiosta päässyt jo hyvään alkuun. Ehkä opin juoksukoulussa jotain muuta. Ainakin sitä on mainostettu eri tasoisille juoksijoille aloittelijoista pitemmällä oleviin.  

Kovin tarkkaan kesäurheiluohjelman suunnitteluun en ole ehtinyt enkä jaksanut. Ja tottakai kesässä pitää olla myös yllätyksiä. Ensimmäisen urheilullisen yllätyksen järjesti työkaverini, joka kutsui meidät Espoon Soutajien vieraaksi soutamaan Seurasaaren ympäri. Siitä kerron lisää myöhemmin.

Toivon myös, että jokin juoksutapahtuma toisi yllätyksellisyyttä kesään. Puolimaratonille en ole vieläkään uskaltanut ilmoittautua, mutta johonkin tapahtumaan tekisi mieli. Johonkin pieneen vaikka, jonne uskaltaisi mukaan, sellaiselle matkalle, jolle uskaltaisi.