Olen yleensä suhtautunut nastoitettuihin juoksukenkiin aika skeptisesti, ja myös kirjoittanut siitä. Lähinnä skeptisyys liittyy siihen, että hyvin liukkaita päiviä on talvessa täällä Etelä-Suomessa melko vähän. Juoksu onnistuu useimpina päivinä vuodesta ihan normaaleilla lenkkareilla.
Viime talvena jo vähän joustin nastojen vastustamisesta, ja päätin, että ihmisellä voi olla useammanlaisia lenkkareita. Silloin en kuitenkaan niitä alkanut aktiivisesti etsiä, kun jalkakin vaihteeksi kipuili.
Merkkikengät. |
Ja tänään tuli lunta, ja pääsin nastojani kokeilemaan. Todellisuudessa juokseminen olisi sujunut ihan tavallisillakin lenkkareilla, koska lumi oli märkää. Mutta kun ei nastoja oikein ilman lunta ja liukkauttakaan viitsi käyttää, niin ne olivat odottaneet kokeilua jo aika kauan.
Ensimmäinen ongelma oli se, että olen vähän keskittymätön lähtijä, ja lenkille pukeutuminen vie joskus aikaa ja vaatii muutamia kierroksia tavaroita etsien. Nastakengillä ei oikein voi tallustella sisällä. Joka kerta, kun unohtaa jotain, on siis otettava lenkkarit pois. Tällä kertaa lopputulos oli, että vahingossa lompsin kuitenkin yhden kierroksen eteisestä keittiöön nastoilla, ja unohdin kotiin sykemittarin.
Uusilla kengillä oli hiukan hankala juosta uudessa lumessa. Kengät ovat kyllä sopivat, mutta luultavasti niiden kiertojäykkyys vaatii hieman totuttelua. Onneksi ne ovat kevyet. Lumi sen sijaan ei ollut kevyttä, vaan sitä oli polulla jo viitisen senttiä, ja se tuntui tekevän juoksunkin raskaaksi. Tosin myös vauhti pyrki aika kovaksi, kun syketason tarkkailu ei sitä hidastanut. Mutta olihan fysioterapeuttikin sitä mieltä, että vaihtelua pitää olla.
Nastat peilikuvassa. |
Juoksin uusilla kengilläni viisi kilometriä. Jäykkyyden lisäksi ei esiintynyt muita ongelmia, vaan kengät tuntuivat ihan hyviltä. Parhaiten ne tuntuivat pääsevän oikeuksiinsa, kun juoksun jälkeen hiljensin kävelyksi. Nastat rouskaisivat kiinni tiehen tehokkaasti, eikä liukastumista todellakaan tarvinnut pelätä.
Hiukan minua jännitti, kaadunko pahastikin nastakengilläni, kun tulen lenkiltä kotitalon rappukäytävään, eli joudunko ojasta allikkoon. Kengät tuntuivat kuitenkin pitävän kohtuullisesti myös kivilattialta. Tutkin asiaa netistä, ja totesin, että kivilattialla nastojen on tarkoitus antaa periksi, jolloin kengänpohjan kuminappulat osuvat alustaan ja ehkäisevät kaatumista.
Lopullisesti aloin uskoa nastoihin, kun myöhemmin illalla olin liikkeellä tavallisilla lenkkareilla näillä samoilla lumilla. Liukkauteen tottumattomana liukastelin aika tavalla ja meinasin kaatua monta kertaa. Ehkä minusta vielä tulee vannoutunut nastojen käyttäjä.
Lumi on uudempaa kuin kengät. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti